Ruotsin jalkaväen organisaatio taistelukentällä

Tämä on tiivistelmä 31.1.2016 Harmaasudet ry:n Valistus- ja Edistys ­-vuorolla pidetystä esitelmästä. Tarkoitus on esitellä Ruotsin armeijan jalkaväessä 1630­-luvulla käytetyt yksiköt harhaantumatta liikaa erilaisiin poikkeuksiin, lähtökohtana tavalliselle sotilaalle tarpeelliset perustiedot. Esimerkiksi rykmenttiorganisaatio esikuntavirkoineen, niin kiehtova kuin se onkin, jätetään myöhempään käsittelyyn.

Pysyvät ja operatiiviset yksiköt

Kokonaisuuden hahmottamista auttaa se että ymmärtää pysyvien ja operatiivisten yksiköiden eron. Komppaniat ja rykmentit ovat pysyviä yksiköitä: niillä on siis keskeinen merkitys armeijan organisoinnissa, liikuttelussa, huollossa ja niillä on oma vahva ryhmäidentiteettinsä, tunnukset ja pysyvä komentoketju. Taistelukentällä ei kuitenkaan joukkoja komenneta rykmenteittäin tai komppanioittain, vaan näitä yhdistellään skvadrooniksi ja prikaateiksi jotka puolestaan ovat siis operatiivisiä yksiköitä: ne luodaan vain taistelutarkoituksiin kulloinkin saatavilla olevista joukoista.

Tämän lisäksi pienimmät peruspalikat ­ruodut, ryhmät ja plutoonat­ ovat pysyviä yksiköitä mutta niitä ei toisaalta koskaan myöskään hajoiteta operatiivisia yksiköitä muodostettaessa.

Pysyvien osastojen koko saattoi vaihdella suurestikin mieshukan takia. Komppaniat ja rykmentit olivat usein huomattavasti ideaalisia vahvuuksiaan heikompia, koska niiden täydentäminen ei sotaolosuhteissa onnistunut helposti tai nopeasti. Sen sijaan operatiiviset yksiköt, joiden koostumusta kyettiin kentällä muuntelemaan, pystyttiin paremmin pitämään tavoitellun suuruisina. Esimerkiksi yksi heikko rykmentti saattoi muodostaa yhden skvadroonan normaalin kahden sijaan.

Pike_and_shot_modelMusketööriruotuja (vas.) ja pikenööriruotuja (oik.) Kuva Wikimedia commons.

Yksiköt

Kaikki jalkaväen rivimiehet ovat jompaa kumpaa kahdesta perustyypistä: musketöörejä tai pikenöörejä. Musketöörit ampuvat musketilla ja pikenöörit suojelevat musketöörejä pitkien keihäiden eli piikkien avulla.

Kuusi sotamiesta muodostavat pienimmän sotilasyksikön eli ruodun: taistelussa ja muodossa marssittaessa ruotu on aina jonossa peräkkäin. Ruotsalaiset taistelumuodostelmat ovat yhden ruodun eli siis kuuden miehen syvyisiä. Ruodussa on aina vain yhden tyyppisiä sotilaita, siis joko pikenöörejä tai musketöörejä, ei näitä sekaisin. Ruodun kokenein mies on ruodunvetäjä ja toiseksi kokenein mies ruodunsulkija: heidän paikkansa ruodussa ovat ensimmäisenä ja viimeisenä, tietenkin. Näihin tehtäviin liittyy erilaisia vastuita mutta ne eivät ole varsinaisia aliupseerinvirkoja, ruodunvetäjä­ ja sulkija ovat varustettuja tavallisen sotamiehen tavoin.

Neljä ruotua musketöörejä TAI kolme ruotua pikenöörejä muodostavat ryhmän eli korpralskapin: ryhmän koko on siis 24 miestä jos se on musketööriryhmä tai 18 miestä jos se on pikenööriryhmä. Ryhmää johtaa korpraali, alin aliupseeri: korpraali on rivimiehen tapaan aseistettu eli hänellä on pääaseenaan joko musketti tai piikki. Korpraali lasketaan yksikön vahvuuteen.

Kaksi ryhmää musketöörejä muodostaa plutoonan. Plutoonaa komentaa kersantti ja siinä on 48 miestä. Kersantti on siis ylempi aliupseeri ja häntä ei enää lasketa yksikkönsä rivimieheksi (toisin kuin korpraali) ja hänellä on pääaseenaan ja arvonsa merkkinä partisaani, tai mahdollisesti mannermaiseen tyyliin hilpari.

Pikenööreillä ei ole plutoonan vahvuista yksikköä. Seuraavana ylöspäin mentäessä on vuorossa komppania, joka on vain hallinnollinen yksikkö: miehiä ei liikutella taistelukentällä komppaniatasolla vaan komppaniat yhdistetään aina suuremmiksi yksiköiksi. Komppanian miehet ovat yleensä aina samalta alueelta rekrytoituja ja pitkään yhdessä taistelleita, komppanialla on oma lippu ja siis oma pysyvä yksikköidentiteetti.

Komppanian koostumus:

  • 1 plutoona musketöörejä ja yksi ”ylimääräinen” ryhmä musketöörejä (72 musketööriä yhteensä)
  • 3 ryhmää pikenöörejä (54 pikenööriä yhteensä)
  • 2 kersanttia (musketöörien ja pikenöörien)
  • 3 upseeria: vänrikki, luutnantti ja kapteeni

Kapteeni on komppanian komentaja, luutnantti ennen kaikkea kapteenin varamies, ja vänrikki tyypillisesti nuori ”koulutettavana oleva” upseeri, joka vastaa myös komppanian lipusta.

skvadroona

Taistelua varten neljä komppaniaa muodostaa noin 500 miehen skvadroonan joka on taistelukentän ”peruspalikoista” se pienempi. Skvadroonassa komppanioiden musketööri­ ja pikenööriryhmät liitetään suuremmiksi kokonaisuuksiksi eikä skvadroona ole siis järjestetty komppanioittain. Skvadroonassa musketöörit ja pikenöörit yhdistetään suuremmiksi ”blokeiksi”: kaikki skvadroonan 12 pikenööriryhmää muodostavat 36 miestä leveän ja kuusi miestä syvän osaston ensimmäiseksi, ja sen taakse viidenkymmenen askeleen taakse järjestetään kaikki skvadroonan neljä musketööriplutoonaa 32 miestä leveäksi ja kuusi miestä syväksi ampujaosastoksi. Komppanioiden ”ylimääräiset” musketööriryhmät (96 musketööriä) ovat erillään ja tarvittaessa komennettavissa muihin tehtäviin (ruotsalainen sotataktiikka hyödynsi paljon ”komennettujen musketöörien” eli pienten liikkuvien musketööriösastojen käyttöä ratsuväen ja tykistön apuna).

Rykmentti on hallinnollisista yksiköistä tärkein ja suurin: sen koko on hieman yli 1000 sotamiestä. Rykmentissä on kahdeksan komppaniaa ja sitä johtaa eversti, apunaan everstiluutnantti ja majuri. Rykmentin komppanioista kolme on näiden rykmentinupseerin komentamia, loput viisi ovat normaaleja kapteenin komentamia komppanioita. Rykmentin komentajalla on käytössään mittava esikunta mutta sitä ei käsitellä nyt tässä.

prikaati

Suurin operatiivinen yksikkö on prikaati, joka kootaan kolmesta skvadroonasta eli on noin 1500 miehen vahvuinen. Ruotsin armeijalla oli jonkin aikaa käytössä myös neljästä skvadroonasta muodostettu prikaati mutta selkeyden vuoksi nyt keskitytään yleisempään kolmen skvadroonan malliin. Prikaati on taistelukentällä ylösalaisin olevan T­-kirjaimen mallinen. Yksi (vahvin) skvadroonista muodostaa keskimmäisen ja eteenpäin työntyvän osan, pikenöörit edessä, musketöörit takana. Kaksi muuta skvadroonaa muodostavat molemmat siivet, musketöörit ulkolaidalla, pikenöörit sisempänä. Kaikki prikaatin ylimääräiset musketöörit (12 ryhmää eli vajaat 300 musketööriä) ovat joko prikaatin takana reservinä tai tyypillisemmin muualla määrättyinä, pieninä ja liikkuvina ampujaryhminä eli ”komennettuna musketööreinä”.

Firing_Brigade_of_3_squadronsPrikaati, kuva Wikimedia commons.

Musketööripäivä Hämeen linnassa 11.6.2016

GARSin kesään kuuluu esiinymistä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kesäkuussa musketöörit ja pikenöörit voi tavata Hämeen linnassa 11.6. Musketöörit esittävät muskettiammuntaa ja keihäsmiehet äkseeraavat linnan pihalla ja 1600-luvun asuihin pukeutunut väki herättää linnan leivintuvan henkiin.

Esityksemme liittyy linnassa 22.4. avautuvaan Grazin Landeszeughausin 1500-1700-lukujen ase- ja panssarimuseon Heavy Metal – Aseita ja haarniskoja Hämeen linnassa -tuontinäyttelyyn. Itävallassa sijaitseva Grazin ainutlaatuinen ja valtava kokoelma on tuon aikakauden aseista tai panssareista vähänkään vakavammin kiinnostuneille ehdottomasti tutustumisen arvoinen, sillä se on kokonaisuutena hyvin säilynyt ja mahdollisesti merkittävin olemassa oleva eurooppalainen 1500-1700-lukujen ase- ja panssarikokoelma. On erityisen hienoa, että esineitä tulee nyt nähtäville myös Suomeen! Kokoelmaan kuuluu myös runsaasti 30-vuotisen sodan aikaisia panssareita ja paljon muuta mielenkiintoista.

heavymetal-nelio
Lisätietoja näyttelystä Kansallismuseo ja näyttelyn Facebook-tapahtuma

GARS täyttää vuoden 6.11.2015

Tänään Suomessa liputetaan ruotsalaisuuden päivää ja Ruotsissa juhlitaan Kustaa Aadolfin päivää 6.11.1632 (vanhan ajanlaskun mukaan) Lützenissä kaatuneen kuninkaan muistoksi.
GARSille päivä on erityinen, sillä ryhmä viettää tänään ensimmäistä vuosijuhlaansa.

Abbildung zu Objekt Inv.Nr. MOIIF00402 von Stiftung Moritzburg - Kunstmuseum des Landes Sachsen-Anhalt
Kustaa Aadolfin kuolema, Lukas Kilian 1632. Kuva Stiftung Moritzburg – Kunstmuseum des Landes Sachsen-Anhalt

Ryhmän ensimmäiseen vuoteen on mahtunut monet muskettitreenit, lukemattomia tunteja vaatteiden ompelun parissa, käyntejä useassa 1600-lukua esittelevissä museoissa, pari histelvaellusta ja tietysti ryhmän ensimmäinen esiintyminen Verlassa sekä ulkomaanmatkat Palmanovaan Italiaan ja Grolleen Alankomaihin. Tänään kilistellään yksivuotiaalle GARSille. Olkoon seuraava vuosi toiminnantäyteinen!

Vivat GARS!

Ensi-esiintyminen Verlassa 1.-2.8.2015

GARS pääsi elokuun alussa esiintymään ensimmäistä kertaa yleisötilaisuudessa. Esiintyvään ryhmäämme kuului komentaja, kuuluttaja-lipunkantaja, kuusi musketööriä, joista yksi toimi myös rumpalina, sekä kolme pikenööriä. Esityksessämme nähtiin musketilla ammuntaa, musketin latauksen vaiheet, keihäsäksiisiä, muodostelmia sekä miekkailuharjoitus. Esityksen juonnot valmistelivat Jenni Lares ja Konsta Nikkanen.

Esiintyminen oli GARSille oivallinen kokemus ja oli loistavaa huomata, että ryhmä pelasi yhteen muodostelmissa ja muissa vaativissa tilanteissa. Tästä on hyvä jatkaa esiintymään ulkomaille!

GARS_Verlassa2015_web
GARS ryhmäkuvassa. Kuva © GARS 2015

musketit
Näytösten välillä esittelimme varusteita tapahtumavieraille. Kuva © Maria von Hertzen 2015

kirnu
Leirivaimo kirnusi voita koko porukalle. Kuva © Maria von Hertzen 2015

Lisää kuvia Verlasta löydät Flickr-galleriastamme!

Lipun maalaus

Lipun maalaus kesti kahdeksan tuntia. Aloitimme seppeleen sapluunoiden valmistuksesta. Sapluuna kiinnitettiin paikoilleen, kankaan alle asetettiin imupaperi ja kultamaali töpöteltiin silkkikankaaseen sienellä. Sapluunat pestiin, kuivattiin ja siirrettiin seuraavaan kohtaan. Seppeleessä oli neljä erilaista sapluunaa, joita siirtelemällä kokonaisuus valmistui kuudestatoista palasta.

1sapluuna
Sapluuna silkkikankaalla

2topotys
Kultamaalin töpöttelyä sienellä

3sapluuna_korostukset
Marjat maalattiin punaisella, rusetti ruskealla

Kultamaalin päälle maalattiin siveltimellä punaiset marjat, jotka vielä korostettiin kultamaalilla. Seppeleen sitovat köydet maalattiin ruskeiksi ja korostetttiin vielä kultamaalilla. Lipun annettiin kuivua ja vastaava kranssi maalattiin myös toiselle puolelle.

4maalaus
Kehässä mahtui istumaan

5seppele
Yksityiskohta

6marjat
Seppeleen huippu ennen marjojen maalaamista

7kehassa
Kehässä

8eka_seppele_etupuoli
Lipun etupuolen seppele maalattiin ensin

9toka_seppele_takapuoli
Lipun taustapuolen seppele maalattiin seuraavaksi

10kukkanen
Taustapuolelle maalattiin monogrammi G.A.R.S. ja keskelle ruusu.

11takapuoli_valmis
Valmis taustapuoli

12kirjaimet
GARS

13kukkanen
Ruusu

GARS_lippu
Garsin lippu

Lipussa on Savon värit – sininen ja musta, kultainen seppele, G.A.R.S. -monogrammi ja ruusu. Lipun etupuolelle maalataan vielä Savon jousi vaakunaan seppeleen sisälle. Malli suunniteltiin Möhnerin piirroksen ja myöhempien 1600-luvun lippujen pohjalta – kirjoitus lipun suunnittelusta.

Silkkikangas on varsin kevyttä ja hienosti liehuvaa. Maalaustalkoiden loppupuolella tarkastelimmekin jo 1660-luvun oppaita lipunpyöritystekniikoista: Johann Georg Pasch, Vier und achzig Fachnen-Lectiones

Kuvat © Maria von Hertzen 2015

Kauluksen valmistaminen: osa I

Tällä kertaa on esittelyssä liinaisen, miehen pukuun kuuluvan kauluksen valmistamisen ensimmäinen vaihe. Jottei kauluksesta tulisi malliltaan liian fiini, reuna jää lopulta ilman kalliita pitsejä. GARS talkoilee nyt alkavana viikonloppuna Harmaasudet ry:n toimintaviikonlopussa ja tuloksena on toivottavasti muutama valmis kaulus!

kaava
Kauluksen kaava on valmistettu paperisesta mainoslehtisestä.

kauluspala
Pellavakankaasta leikattu kauluspala.

neulanpisto
Reunan huolittelu käsin.

sovittelua
Sovittelua.

Kauluksen teko jatkuu reunan huolittelulla, kauluksen silittämisellä ja kiinnitysnauhojen tekemisellä.

Kuvat © Maria von Hertzen 2015

Lippu: Vaihe 1. Suunnittelu

Kaspar Ermesin rykmentin lippujen riekaleista voi päätellä lähinnä niiden taustavärit, sinisen ja mustan. Sinistä kangasta on kaikissa neljästä lippuriekaleesta enemmän, mustaa vain ylhäällä: varma ei voi olla, mutta maalauksesta saa kuvan että musta kangas kaistale levenisi oikealle. Niinpä päädyimme malliin jossa lippu on jaettu diagonaalisesti kahteen kenttään, musta kenttä ylös oikealle ja sininen kenttä alas vasemmalle. Tällaista kuviota käytettiin aikakauden heraldiikassa ja lipuissa, joskin se on vain yksi monista mahdollisuuksista.

06-1119-1

Sivu Augsburgin kronikasta v. 1634 (mustavalkokopio). Kaspar Ermesin rykmentin liput oikeassa yläkulmassa.

Lipun kuvionti on puhtaasti arvailun varassa. Päätimme maalata lippuumme pääkuvioksi suuren kullanvärisen seppeleen molemmille puolille: tämä on yleinen, joskin ei missään nimessä ainoa, kuva-aihe ruotsalaisissa jalkaväen lipuissa aikakaudella. Ruotsin kruunua palvelleiden palkkasotilasyksiköiden lipuista tiedetään jonkun verran, kotimaisten asevelvollisrykmenttien lipuista paljon vähemmän. Yksi harvoista aikakauden maalauksista joissa niitä esiintyy on eversti Jacob Duwallin muotokuva, jonka taustalla on hänen komentamansa Norrlannin rykmentin miehiä siisteissä riveissä: heillä näkyy selvästi erivärisiä komppanianlippuja, joissa jokaisessa on kullanvärinen seppele ja jotain kuvioita tai kirjaimia sen keskellä.

Keskelle seppelettä lipun etupuolella on Savon vaakuna, kultainen jousi mustalla pohjalla. Vaakuna itsessään on perua 1500-luvulta ja sen muoto oli vakiintunut Kustaa Aadolfin ajalle tultaessa pitkälti nykyisenlaiseksi. Lippujen koristaminen lääninvaakunoilla oli uusi käytäntö Ruotsissa eikä sen yleisyydestä 30-vuotisen sodan aikana ole varmuutta: tiedetään kuitenkin että ainakin muutamien jalkaväenyksiköiden lipuissa oli sellainen.

Kuva: Savon jalkaväkirykmentin lippu http://www.tacitus.nu/karoliner/fanor/images/095.JPG
095.JPG

Savon jalkaväkirykmentin komppanianlippu vuodelta 1686

Ruotsin valtakunnassahan uudistettiin Kustaa Aadolfin aikana sekä armeijan organisaatiota että läänijärjestelmää raskaalla kädellä ja kotimaiset rykmentit saivat vahvan lääni-identiteettinsä aikaisempien epämääräisten täydennysalueiden sijaan. Juuri kolmikymmenvuotisen sodan aikaan oltiin siirtymävaiheessa, muutoksessa vanhasta “keskiaikaisesta” ja vahvasti rykmentin komentajaan henkilöityvästä järjestelmästä “kansalliseen” siviili- ja sotilashallinnon yhdistävän läänipohjaiseen ruotujärjestelmään: niinpä lipuista hävisivät rykmenttien komentajina toimineiden aatelismiesten vaakunat ja niiden tilalle tulivat lääninvaakunat. Myöhemmin 1600-luvulla, Kaarle-kuninkaiden ajalla armeijan uudistuksissa lääninvaakunoiden käyttö sotilaslipuissa vakiintui.

Lipun takapuolelle seppeleen keskelle sijoitimme kuninkaan monogrammin joka toimii myös ryhmämme nimenä: kirjaimet GARS. Kuninkaan nimikirjaimet ovat hyvin yleinen aihe kaikissa sotilaallisissa tunnuksissa ja kun kuningas Kustaa Aadolfia vieläpä ympäröi sodan aikana vahva henkilökultti oli hänen nimikirjaimissaan varmasti suorastaan mystistä voimaa.

Lippu_suunnitelma

Suunnitelma lipustamme Kuva © Maria von Hertzen 2015

Lippu

30-vuotisen sodan aikana Ruotsin armeijan käyttöön valmistettiin tuhansia silkkilippuja, mutta kovinkaan moni niistä ei ole säilynyt: useimmat säilyneet yksilöt ovat niitä, jotka vihollinen kaappasi ja vei voitonmerkkeinä näytille kirkkoihin ja palatseihin, mistä nämä liput sitten myöhemmin päätyivät museoihin. Aikakauden jalkaväenlippujen tutkiminen perustuu enimmäkseen maalauksiin ja kirjallisiin kuvauksiin: tiedetään, että mitään yhtä lippustandardia ei Ruotsin armeijalla ollut, vaan liput tehtiin yksiköissä niiden komentavien upseerien maun mukaisiksi niistä materiaaleista mitä oli saatavilla. Ruotsalaisista asevelvollisista koostetuilla rykmenteillä oli mahdollisesti hieman yhtenäisemmät liput kuin palkkasoturiyksiköillä. Mitään todisteita siitä, että liput olisivat noudattaneet maakuntien vaakunoiden värejä tai olleet koordinoituja asepukujen värien kanssa ei ole, vaikka jotain pyrkimyksiä tällaiseen standardointiin saattoi jo kolmikymmenvuotisen sodan aikana olla.

Saksalainen munkki Reginbaldus Möhner maalasi Augsburgissa v. 1634 vesiväreillä kymmenien kaupungin läpi kulkeneiden Ruotsin armeijan yksiköiden liput kronikkaansa. Näiden maalausten joukossa on neljä Kaspar Ermesin komentaman savolaisen jalkaväen lippua, kaikella todennäköisyydellä komppanianlippuja. Kaikki nämä liput ovat pelkkiä lippusalossa roikkuvia kangasriekaleita joista ei saa mitään käsitystä lipun kuviosta. Silkistä tehdyt liput kun eivät olleet kovin kestäviä eikä uusia lippuja toisaalta yleensä tilattu yksiköille ennenkuin ne organisoitiin uudelleen: niinpä pitkään sotaretkellä olleet yksiköt marssivat usein hyvin riekaleisten lippujen alla.

GARS käyttää sinimustapohjaista lippua, jossa on kullalla maalattuna seppele molemmilla puolin sekä Savon vaakuna toisella puolella ja kuninkaan monogrammi toisella puolella. Tämä on spekulatiivinen rekonstruktio Möhnerin vesivärimaalauksen, aikakauden yleisen lippumuodin, muiden ruotsalaisten jalkaväkiyksiköiden lippujen sekä Savon jalkaväkirykmentin myöhäisempien lippujen pohjalta.

GARSin lipun valmistamisen vaiheita seurataan tässä blogissa.