Mämmiä ja äkseerausta Turussa / Some mämmi and drill in Turku

GARS kävi esiintymässä Turun linnalla maaliskuun ensimmäisenä sunnuntaina. Pikenööripäivään sisältyi kaksi äkseerausnäytöstä linnan pihalla, tutustuminen linnaan ja erityisesti Valtapeliä – Reformaatio Suomessa -näyttelyyn, sekä kylmä lounas 1600-luvun sotilashengessä.

On the first sunday of March, GARS made a trip to Turku Castle. We had two pike drill shows, visited the castle and especially their exhibition on reformation in Finland, and had a cold lunch in 17th century military style.

Turun linnan pihalla / At Turku Castle courtyard (c) GARS 2017

Noin tunnin äksiisin jälkeen nälkä alkoi olla jo aikamoinen. Nautimme lounaan linnan renessanssisalissa lähes autenttisessa 1600-luvun ympäristössä. Tosin sotilaat eivät olisi näin hienoihin tiloihin päässeet, vaan ruoka olisi tarjoiltu linnantuvassa.

After one hour drill we started to get hungry. We had our lunch in the renaissance hall of the castle in an authentic 17th century surroundings. Although back then, soldiers would have eaten in the common dining hall.

Keihäät kulkevat hyvin myös kapeassa portaikossa / Pikemen can go also in narrow staircases (c) GARS 2017

Koska käytössämme ei ollut keittiötä, valmistimme ruoat etukäteen. Tarjolla oli perinteisen ruisleivän, juuston, lihan, kananmunien ja kalapiirakan lisäksi länsisuomalaista erikoisuutta, mämmiä. Mämmi tunnetaan jo katolisen ajan paasto- ja eväsruokana, ja myöhemmin siitä tuli suosittu pitoruoka. Mämmiä syödään nykyisinkin koko Suomessa pääsiäisen tienoilla, joten katolisesta tavasta ei suinkaan ole kyse!

We didn’t have kitchen, so lunch was prepared beforehand. We had rye bread, cheese, ham, boiled eggs, salmon pie, and local Western Finland speciality, mämmi. There are mentions of mämmi in the Middle Ages during Lent and as food for travel, and later it became a festive dish. Mämmi is still popular in Finland during Easter holidays, so it’s in no way a catholic tradition!

Lohipiirakkaa, mämmiä ja muita tarjottavia / Salmon pie, mämmi and other dishes. (c) GARS 2017

Mämmi valmistetaan ohramaltaista ja ruisjauhoista imeltämällä.  Imeltämisessä maltaiden ja rukiin tärkkelys pilkkoutuu sokeriksi. Tärkeintä prosessissa on lämpötilan pitäminen tasaisena, jotta imeltyminen onnistuu. Sokeri on ollut harvinainen yläluokan herkku aina 1800-luvulle asti, ja jos hunajaankaan ei ollut varaa, oli imeltäminen ainoa keino valmistaa makeita ruokia. Ohje on sovellettu Marttojen ohjeesta.

Mämmi is made from malt and rye flour by a special technique called imeltäminen. It’s what happens when starches in malt and rye are modified into sugar in certain warm temperatures. It is important to keep the temperature steady for the whole process. Imeltäminen creates a sweet taste, which was hard to achieve before sugar came into wider use in the 19th century. Honey was also expensive, so imeltäminen was the only way to make sweet dishes.

Mämmi 1600-luvun tapaan / Mämmi in 17th century style

1. vaihe / stage
1 l vettä / water
200 g mämmi- tai kaljamaltaita / malt
400 g ruisjauhoja / rye flour

2. vaihe / stage
1,5 l vettä / water
150 g mämmi- tai kaljamaltaita / malt
300 g ruisjauhoja / rye flour

1. vaihe. Kuumenna vesi poreilevaksi (n. 70 astetta) isossa kattilassa. Sekoita veteen maltaat ja ruisjauhot. Ripottele pinnalle hieman ruisjauhoja. Peitä kattila kannella. Anna imeltyä 1½-2 tuntia lämpimässä paikassa, esimerkiksi uunissa 50 asteen lämmössä. Imeltyminen tapahtuu 50-75 asteessa, joten lämpötilaa ei saa ylittää eikä alittaa. Onnistunut imeltyminen tekee seoksesta juoksevampaa.

1. stage. Warm the water to ca. 70 degrees Celsius in a large kettle. Add malt and rye flour and mix together. Sprinkle some flour on top and cover the kettle with a lid. Put the kettle to an oven in ca. 50 C for 1½-2 hours. The modification of starch into sugar happens in 50-75 C, so that should be the temperature for the whole process.  If imeltäminen is done correctly, the mix should be a bit more runny than when it was put to the oven.

(c) GARS 2017

2. vaihe. Kuumenna vesi poreilevaksi ja lisää kattilaan. Sekoita joukkoon maltaat ja jauhot. Jatka kuten edellä ja anna imeltyä taas pari tuntia lämpimässä uunissa.

2. stage. Warm the water to 70 C and add to the kettle. Add more malt and flour to the mix and let it stay in the oven as in stage 1 for a couple of more hours.

(c) GARS 2017

3. Tässä vaiheessa mämmin tulee olla löysän puuron vahvuista. Lisää tarvittaessa jauhoja. Keitä seosta 10 minuuttia koko ajan hämmentäen varoen pohjaan palamista. Jaa mämmi tuokkosiin, leivinpaperilla vuorattuun uunivuokaan tai foliovuokiin. Jätä kuohumisvaraa noin 1/3 vuoan korkeudesta. Astian on hyvä olla laakea, ja mämmiä noin 5 cm paksuinen kerros, jotta nestettä haihtuu riittävästi.

3. Now the mix should resemble thin porridge. Add flour if it’s too runny. Boil for 10 minutes, stirr constantly and be careful that the mix doesn’t burn. Pour it into traditional bowls made of birch bark, disposable folio dishes or oven dishes covered with baking paper. Fill the dishes 2/3 full. Mämmi should not be more than 5 cm thick, so the moist evaporates more effectively.

(c) GARS 2017

4. Paista uunin alatasossa 170 asteen lämmössä 2½-3 tuntia. Mämmi on parhaimmillaan muutaman päivän kuluttua. Tarjoa kylmänä.

4. Bake in 170 C for 2½-3 hours. Mämmi is best after a couple of days in the fridge. Serve cold.

(c) GARS 2017

Nykyään mämmi syödään useimmin kerman ja sokerin kera. Kermaa ei kuitenkaan olisi ollut 1600-luvulla tarjolla tähän aikaan vuodesta, koska lehmät olivat talven ja kevään ummessa. Lypsy onnistui vain kesäisin ja syksyisin, kun lehmillä oli tuoretta ruokaa. Lisäksi suurin osa kermasta käytettiin voin valmistamiseen, eikä ruoanlaittoon. Ja kuten mainittu, sokeria ei ollut aikakautena yleisesti saatavilla.

Nowadays mämmi is usually eaten with cream and sugar. But in the 17th century there would not have been cream available during winter and spring, only in summer and autumn, when there would be fresh food for cows. Most of the cream was also used to make butter, not in cooking. And as mentioned before, sugar was not widely available in the early modern period.

Zum bier! (c) GARS 2017

Kuvia tapahtumasta / More pictures here: https://www.flickr.com/photos/128865949@N07/sets/72157677587267174

https://henluo.kuvat.fi/kuvat/Turun+Linna+5.3.2017/

Jenni

Tallenna

Tallenna

Making a rättänä

GARS portrays soldiers from the province of Savo (Savolax) in eastern Finland. For our “Peasant day” in 5.2.2017 we prepared several traditional savonian dishes. Here is the recipe for the dessert, a rättänä. It is basically a blueberry pie with a rye crust, and belongs to family of savonian dishes called “kukkos”. A kukko can be made from many types of ingredients -fish, meat, vegetables- but it’s always fully enclosed in rye dough and then slowly cooked in oven. The rye crust seals in the ingredients resulting in food that preserves well, an ideal food for longer journeys.

Baking rättänäs in clay oven in Pukkisaari. Photo (c) GARS 2017

Our recipe is slightly modernized, and of course we don’t have any written peasant recipes from the 17th century to start with. But the kukko is surely a centuries-old thing and the only ingredient here that wasn’t a part of 17th century savonian staple is the sugar: back then, it was mostly available for the rich, as it was imported. Instead of sugar kind of a home made sweetener called imellös would have been used. Imellös is made by soaking and simmering rye, in a process similar to malting. But it’s a bit gross so we used sugar anyway!

Kukko-type dishes can be made without any cooking vessel, into a form of a plump bread, but with rättänä it’s best to use a clay pot as the blueberry filling can be very runny when hot and may try to escape from the crust. You’ll need a oven-proof clay pot, about 2-3 liters in volume. The pot doesn’t need to be glazed.

The crust in a clay pot. Photo (c) GARS 2017

Crust:
  • 200 grams butter, plus some for the pot
  • 1 dl of sugar
  • About half a liter of rye flour
  • Some cold water
Filling:
  • Half a kilo of blueberries
  • Few tablespoons of honey or sugar (not necessary)
  • One desilitre of rolled oats (not necessary)

Making the blueberry filling. Photo (c) GARS 2017

1. Make the doug by melting the butter and mixing the sugar with it. Then add enough rye flour to make a pretty firm dough. Add a splash of water to make the dough pliable.

2. Divide the dough into two pieces, smaller and larger one. Take your clay pot and butter the inside well. Line the inside of the clay pot evenly with the larger portion of the dough. Roll the smaller piece of the dough into a circle that is slightly larger than the mouth of the pot.

3. Make the filling: mix the blueberries with sugar or honey and oats. You can use only the blueberries to fill the rättänä, but some extra sweetening adds to the taste and the oats are good for absorbing the liquid from the blueberries. Pour the filling to the pot. Cover with the dough circle and press the edges well.

4. Put into baking oven (on medium heat / 200 degrees celcius) for around 1 hour, or longer. You might want to cover the dish for the first half of the cooking time, to prevent the top from burning.

Wait a bit – the filling is hot – and then eat. If you are a flamboyant catholic, you can eat it with vanilla ice cream!

Heating the clay oven in Pukkisaari. Photo (c) GARS 2015

– Photos from the Peasant day 5.2.2017 in Pukkisaari.

GARS täyttää kaksi!

Tänään  tulee kuluneeksi kaksi vuotta GARSin perustamisesta. Ryhmä juhlistaa tilaisuutta talviratkeilyllä, pidoilla ja saunalla. Talvista retkeilysäätä tosiaan on luvassa, sillä taivaalta tupruaa lunta suurina hiutaleina.
Onnea GARS! Vivat Gustavus Adolphus!
gars_talvi_web
Kustaa Aadolfin päivän talviretki Fagervikin ruukin maille. Kuva (c) Maria v. H. 2016

Matka Grolleen 22.-25.10.2015

GARSin toinen ulkomaan elävöitysmatka suuntautui De Slag om Grolle -tapahtumaan Alankomaihin 22.-25.10.2015. Myöhäinen yrityksemme saada virallista tapahtumakutsua pikkuiselle GARSille jäi tuloksettomaksi, mutta puolalaiset ystävämme isommasta ryhmien yhteenliittymästä Rebel Regimentistä tarjosivat viime hetkellä paikkaa seurueessaan ja tartuimme tietysti tilaisuuteen päästä mukaan Euroopan suurimpaan 1600-luvun elävöitystapahtumaan. Tapahutma pidettiin Alankomaiden ja Saksan rajalla Groenlossa, Grolsch-panimon kotikaupungissa. 400 vuotta täyttävä panimo sponsoroi tapahtumaa, mikä näkyi erityisesti iltajuhlissa ja kaupungin oluttarjonnassa. Tapahtuman järjestäjät yhdessä vapaaehtoisten, kaupunkilaisten ja yhteistyökumppaneiden kanssa olivat valmistelleet hyvin näyttävät puitteet 1400 elävöittäjän tapahtumalle ja suurille taistelunäytöksille.

2840159164
Bourtangen entisöity tähtilinnoitus, jossa miniretkueemme vieraili matkalla Groenloon, Alankomaat, kuva Groningenin turismi-info

Miniretkueemme ehti menomatkalla ihastella Bourtangen entisöityä linnoituskaupunkia. Myös siellä järjestetään 1600-lukutapahtuma säännöllisesti ja voi olla, että jonain päivänä myös GARS lähtee käymään Bourtangessa. Tällä kertaa seurueemme pitkä matka taittui lokoisasti laivalla ja henkilöautolla. Näin saimme helposti mukaan teltan, musketit ja muut tarpeelliset varusteet ja pääsimme kiertelemään nähtävyyksien kautta Groenloon.

Groenloon saapuessamme elävöittäjien leiri levittäytyi nauhana tähtilinnoituskaupungin keskustan ympärille vallihaudan tuntumaan – kaikkialle, missä oli vähänkin vapaata nurmikkoa. Myös kaupungin keskusta muuntautui 1600-luvun asuun: kaduilla pidettiin nuotioita, kirkon aukiolla paimennettiin hanhia ja sikoja, kaduille oli rakennettu aikauden teemaan sopivia oluttupia ja keittiöitä sekä tietysti tuulimylly. Siellä täällä oli myyntikojuja, näissä myytiin keramiikkaa, hunajaa, kirjoja ja esiteltiin puukengän valmistusta. Vallien ulkopuolella sotilaiden leirien lomassa muutamat käsityöläiset ja kauppiaat myivät elävöitystavaraa.

Kirkko-grolsch
Olutravintola kirkkosalissa, kuva (c) Maria v. H. 2015

Kaupungin toisen Calixtus-kirkon sali oli muutettu suureksi olutravintolaksi, josta sai Grolschia kaikissa mahdollisissa muodoissa. Monet kaupunkilaiset olivat ommelleet historiallisten mallien mukaiset 1600-luvun asut ja hyörivät koko viikonlopun kaupungilla. Muutamat esittivät ampujien kiltaa ja pari piti jopa pientä elävöitysbordellia kaupungin sivukujalla. Juuri tällä sivukujalla kohtasimme GARSin Italianmatkalta tutun henkilön, Olivaresin. Hän elävöittää espanjalaista keihäsmiestä ja eläytyy rooliinsa varsin vakuuttavasti. Nyt hän oli ystävineen aikeissa käydä kimppuumme ja ryöstää meiltä korillisen Grolschia, mutta luopui lopulta aikeistaan. Miekan ja muiden aseiden kantaminen kaupungissa oli päiväsaikaan kielletty. Tällaisten lurjusten varalle miekka olisi ollut kuitenkin ehkä varmempaa ottaa mukaan… Olivares tuli kuitenkin myöhemmin tarinoimaan leiriimme, vaihdoimme toinen toistaan mehukkaampia kertomuksia tuoppien yli ja hän kyseli Italiassa mukanamme olleen kaverin perään, joten emme toki muista häntä pahalla.

dsc_1430-1_web
Ruoan hauduttelua hiilloksella, kuva (c) Maria v. H. 2015

Leirissä kokkasimme haudutettua karjalanpaistia, johon lihat ostettiin suoraan kaupungin lihakaupasta. Illalla kuumensimme ja maustoimme myös viiniä 1600-luvun reseptin mukaisesti. Puolalaisten, ranskalaisten ja saksalaisten kanssa leirielämä sujui hyvin ja mukavan kalustetusti. Ateriat nautittiin suuren katoksen alla pitkän pöydän ääressä penkeillä istuen. Tämä tapa käyttää runsaasti kalusteita tekee leirielämästä heti mukavampaa, vaikka kuljetuskysymykset nousevat tällöin pinnalle. Leirimme iltajuhlassa esiintyi luutunsoittaja ja kaikki lauloivat paljon. Tapahtuman ohjelmassa oli iltaisin soihtukulkue kaupungin kaduilla. Päädyimme kulkueessa suoraan skottien säkkipillistin eteen ja saimme kuulla Scotland the Braven monta kertaa matkalla kaupungin halki. Tapahtumassa oli paljon musiikkiryhmiä, jotka esiintyivät päivisin kadun varsilla ja iltaisin soittivat uuden ajan alun tanssisävelmiä mitä erilaisimmilla renessanssisoitimilla. Monet musikantit olivat myös tahdittamassa ryhmien marssia taistelukentälle.

dsc_1486-1_web
Leirielämä sujui mukavan kalustetusti, kuva (c) Maria v. H. 2015

Ammulla heräsimme kirkonkellonsoittoon: ensin kellot kumistelivat pitkän ja monimutkaisen melodian. Pian tahti muuttui hätäkelloiksi: Grollen piiritys oli alkanut.

grolle_leike
Grollen piiritys kartalla – piirittäjä kaivoi kaupungin ympärille saartorenkaan ja varusti sen pienillä linnakkeilla. Kuvan tekijä tuntamaton, 1627-1629 Rijksmuseum.

Vuoden 1627 piiritys liittyi 80-vuotiseen sotaan, jossa yksinkertaistaen Alankomaat irtautuivat Habsburgien hallinnasta. Suuri osa sodan taisteluista oli linnoituskaupunkien piirityksiä. Vuonna 1627 hyökkäävä liittouma pystytti saartorenkaan espanjalaisten hallitseman Grollen ympärille. Noin kahden kilometrin päähän kaupungista kaivettiin pikavauhtia juoksuhauta maavalleineen ja siihen rakennettiin bastioneja varmistamaan, ettei ulkoa tuleva hyökkäys pääsisi murtamaan saartorengasta. Sabotöörit kaivoivat tunnelin Grollen tähtilinnoituksen erääseen bastioniin ja räjäyttivät sen, mutta kaupungin puolustajat onnistuivat taistelussa pitelemään hyökkääjät ulkona. Grolle kuitenkin antautui pian tapauksen jälkeen. Kaupungin valtaamisen jälkeen juoksuhaudat täytettiin ja piiritysrenkaan bastionit purettiin, jotta kukaan muu ei pystyisi piirittämään Grollea niiden avulla.

rp-p-ob-81-160
Georg Kellerin kuvitus Grollen piirityksestä ja valtauksesta 6.6. – 19.8.1627. Kuvaan on tiivistetty piirityksen vaiheita parin kuukauden ajalta. Painokuva vuodelta 1627, Rijksmuseum.

Grollen taistelunäytös pidettiin kolme kertaa, kerran jokaisena päivänä ja se kesti lähemmäs kaksi tuntia. Joukot marssivat rumpujen tahdissa kentän laidalle maavallien suojiin. Taistelukentän päätyyn oli rakennettu monen metrin korkuinen tykkibastioni suojaluukkuineen, tykin paikkoineen ja gabioni-riveineen. Gabioni on linnoituselementti, joka valmistetaan punomalla pajusta suuri “kori”, joka täytetään maalla. Taistelukentälle oli kaivettu juoksuhautoja, pienempiä bastioneja ja maavalleja, ja piirityksen edetessä juoksuhautoja kaivettiin lisää joka päivä. Näin huikeaa panostusta elävöitystaistelukentän rakentamiseen en ole vielä missään nähnyt ja arvostan vaivannäköä suuresti. Suuri osa kaivannoista peitetään viikonlopu jälkeen ja kaivetaan uudestaan seuraavaan tapahtumaan. Taistelukenttä on muutoin lampaiden laidunmaana.

slag_om_grolle_2008-2_-_staatse_musketiers_en_piekeniers_in_slagformatie
Musketöörejä ja pikenöörejä, de Slag om Grollessa 2008. Kuva Wikimedia commons.

Viimeisen päivän taistelu avattiin satojen muskettien yhteislaukauksella. Taistelun aluksi maavallien takana pidettiin lyhyt hartaus, jonka jälkeen suuret tykit alkoivat jyrähdellä kumeasti puskien ilmoille valtavia savupilviä. Pyrotekniikka pelasi ja tykinkuulan osumaa maavalliin merkkasi aina räjähdys, joka lennätti multakökkäreitä päällemme. Unkarilainen linnoitusinsinööri tarkkaili tilannetta kaukoputkellaan ja kymmenet ratsusotilaat hyökkäsivät kentälle. He ratsastivat vastustajan bastionin eteen, laukaisivat rataslukkopistoolinsa ja palasivat sitten takaisin. Bastionissa heitä vastassa oli suuria keihäs- ja muskettiryhmiä, jotka pian marssitettiin maavallien suojista kentälle.

Olimme taistelussa itse mukana Habsburgien puolella palkkasotilais-musketööreinä. Saksan- ja puolankieliset latauskomennot kajahtelivat musketööririvistössämme ja kerta toisensa jälkeen latasimme, odotimme rivimme vuoroa ja ammuimme. Keihäsryhmä tuli eteemme suojaamaan ja koitti painaa vastapuolen linjaa taaemmas. Espanjalaisina esiintyneet pikenöörit tahdittivat hyökkäyksensä lausumalla yhteen ääneen “Jesus-Maria-Jesus-Maria…” Mukana taistelussa oli myös unkarilainen jesuiitta erittäin huolitellussa puvussaan. Hän piti kenttähartauksia, esitteli englantilaisille joukoille ristiinnaulitun kuvaa ja polvistui kentälle kaatuneiden puoleen.

Sivustasta ilmestyi äkkiä ratsusotilaita, jotka ajoivat hevoset keskelle muskettirivistöämme. Ratsukot olivat taitavia, eikä kukaan jäänyt oikeasti jalkoihin, vaikka olimme hyvin lähellä pyöriviä hevosia ja tuupimme niitä muskettien perillä. Taistelun alussa tykkien pauke oli hermostuttanut hevosia runsaasti, mutta väkijoukossa ratsut pysyivät hallinnassa. Pikenöörejä vastaan hevosmiehillä ei ollut yhtä hyviä mahdollisuuksia: pitkin keihän varustetut, hyvin harjoitetut ryhmät muodostivat pysäyttävän piikkisiilin ja ratsukot lähtivät etsimään toista hyökkäyspaikkaa.


Sunnuntain taistelu, video Forjadores del Tiempo – The Last Battle, Slag om Grolle 2015

Joukkiomme komennettiin hyökkäämään skottien puolustamaan pikkubastioniin. Emme päässeet paljon kaivantoa pitemmälle, kun claymorella varustautunut barettipää jo hätisti meidät etäämmälle ja joukkomme perääntyessä säkkipillisti soitteli iloisesti skottien tunnussävelmiä. Bastionin vieresä oli pyörillä liikuteltava hyökkäysseinä käytössä. Sen avulla bastionin puolustajat pyrkivät työntämään hyökkääviä ryhmiä etäämmälle. Etenimme varovasti, peräännyimme hallitusti ja käänsimme välillä musketit ympäri lyömäaseiksi tai pinosimme ne kentälle hyökätäksemme miekoin ja kaivuulapioin johonkin bastioniin. Lopulta peräännyimme juosten. Viimeisen päivän taistelunäytös päättyi, kun liittouman sabotöörit onnistuivat räjäyttämään espanjalaisten bastionin ja meidän tuli kiire lähteä kotimatkalle. Suorastaan karkasimme taistelusta pakkaamaan kimpsumme, suuntasimme Saksaan ja hyppäsimme ensimmäiseen Ruotsiin menevään laivaan. Vasta kotimatkalla laivassa ehti vetämään tapahtumia vähän yhteen.

De Slag om Grolle oli onnistunut suuren mittakaavan elävöitystapahtuma, parhaita, joissa olen ollut. Tapahtumalla on tarkka viitekehys: tietty piiritys, joka on tapahtunut juuri tässä kaupungissa, mikä antaa selkeät raamit elävöitykselle. Toisaalta tapahtumassa kohtaavat elävöittäjäryhmät eri puolilta Eurooppaa ja myös USA:sta, joten se on oivallinen tilaisuus tutustua muihin ryhmiin ja kansainväliseen 1600-luvunelävöitysskeneen laajemmin.  Slag om Grolle tulee vain kerran kahdessa vuodessa, ilahduttavasti mahdollisuus vierailla Grollessa toistamiseen näyttää toteutuvan, sillä GARS on saanut virallisen kutsun vuoden 2017 tapahtumaan ja ryhmän matkavalmistelut ovat jo käynnistyneet.

Linkkejä:
De Slag om Grolle 2015 -kuvia
Circumvallatielinie rondom Groenlo -projekti

Kirjoitettu pitkälti 30.10-5.11.2015, editoitu julkaistavaksi lokakuussa 2016.

Maria

Bengt Bengtsson Oxenstierna and Palmanova

GARS is attending great 17th century festival in Palmanova, Italy next month. The Savolax infantry regiment did not, obviously, fight in the Uskok war of the 1615-1618 which the Rievocazione Storica di Palmanova re-enacts: so in the event we portray generic Northern European mercenaries on the service of the Venetian Republic. But there actually exists strong ties between Gustavus Adolphus’s Sweden and Venice, and at least one person that forms a link between fortress town of Palmanova and Savolax infantrymen: Bengt Bengtsson Oxenstierna (1591-1643).

During Thirty Years War kingdom of Sweden and the republic of Venice were allied, Venice providing diplomatic and financial support to Sweden and Protestant Union. Venice of course was catholic in faith, but like very often during that time, the religion was secondary issue to power politics. Sweden and Venice shared the same enemy, Hapsburg empire, and thus were on the same side of the conflict.

In 1621 King Gustavus chose 30-year old nobleman Bengt Bengtsson Oxenstierna to travel as his ambassador to Venice. Bengt was born to one of the highest ranking families in the kingdom but the reason he was picked for the job was that he already knew the republic well. In fact Bengt was already a veteran traveler at that time.

Bengt Bengtsson Oxenstierna
Bengt Bengtsson Oxenstierna (1591-1643)

He had started his traveling hobby as a teenager studying in Rostock, first making trips to Germany and Poland, and then further south to Italy. He attempted visit to Holy Land already in 1613 but was forced to return to Tuscany because of a robbery. Few years later he made second, and this time successful trip to Orient, reaching Syria, Bagdad, Persia and Egypt.On his first trip to Italy (and the only part of his travels that we have his own written account of) Bengt Oxenstierna visited Palmanova in 1612. Here is his description of the fortress in his own words:

Ifrån Venedig och till Palma, huvudfästningen I Friul, äro 2 dagsresor, vilken fästning ligger uti ett slätt och eben land, och för den skull ser man henne långt bort, förty boluarderne och vallarne äro högt uppförda. Hon är alldeles regular och har 9 boluarder. Lorinus Florentinus har varit byggmästare därföre. Hon ligger ungefär 500 steg ifrån Österriks gebiet: två mil härifrån ligger det Österriks gränsfastning, som heter Gradisca; är tämlig fast.

Modern spelling by Sven Hedin. Same in english, translation by Konsta Nikkanen:

From Venice to Palma, main fortress in Friuli, was 2 days journey, where the fortress is situated in flat and plain land, so that she can be seen from far away, as the boulevards [bastions] and banks were built high. She is perfectly regular shape and has 9 boulevards. Lorinus Florentinus had been the construction master there. She is situated about 500 steps from Austria’s land: two miles from there is Austrian border fortress called Gradisca; which is quite sturdy.

Palmanova1600
Palmanovan kartta, 1500-1600 -luku

Later in his life Bengt Oxenstierna served as a governor of Augsburg in 1632-33: during that time several companies of Finnish infantry, first from Savolax and then from Viborg regiments (both under the Savolax colonel Kaspar Ermes) were stationed as garrison troops of Augsburg for short periods of time. So that’s our (only slightly forced) connection between Palmanova and our regiment!

Musketööripäivä Hämeen linnassa 11.6.2016

GARSin kesään kuuluu esiinymistä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kesäkuussa musketöörit ja pikenöörit voi tavata Hämeen linnassa 11.6. Musketöörit esittävät muskettiammuntaa ja keihäsmiehet äkseeraavat linnan pihalla ja 1600-luvun asuihin pukeutunut väki herättää linnan leivintuvan henkiin.

Esityksemme liittyy linnassa 22.4. avautuvaan Grazin Landeszeughausin 1500-1700-lukujen ase- ja panssarimuseon Heavy Metal – Aseita ja haarniskoja Hämeen linnassa -tuontinäyttelyyn. Itävallassa sijaitseva Grazin ainutlaatuinen ja valtava kokoelma on tuon aikakauden aseista tai panssareista vähänkään vakavammin kiinnostuneille ehdottomasti tutustumisen arvoinen, sillä se on kokonaisuutena hyvin säilynyt ja mahdollisesti merkittävin olemassa oleva eurooppalainen 1500-1700-lukujen ase- ja panssarikokoelma. On erityisen hienoa, että esineitä tulee nyt nähtäville myös Suomeen! Kokoelmaan kuuluu myös runsaasti 30-vuotisen sodan aikaisia panssareita ja paljon muuta mielenkiintoista.

heavymetal-nelio
Lisätietoja näyttelystä Kansallismuseo ja näyttelyn Facebook-tapahtuma

GARS täyttää vuoden 6.11.2015

Tänään Suomessa liputetaan ruotsalaisuuden päivää ja Ruotsissa juhlitaan Kustaa Aadolfin päivää 6.11.1632 (vanhan ajanlaskun mukaan) Lützenissä kaatuneen kuninkaan muistoksi.
GARSille päivä on erityinen, sillä ryhmä viettää tänään ensimmäistä vuosijuhlaansa.

Abbildung zu Objekt Inv.Nr. MOIIF00402 von Stiftung Moritzburg - Kunstmuseum des Landes Sachsen-Anhalt
Kustaa Aadolfin kuolema, Lukas Kilian 1632. Kuva Stiftung Moritzburg – Kunstmuseum des Landes Sachsen-Anhalt

Ryhmän ensimmäiseen vuoteen on mahtunut monet muskettitreenit, lukemattomia tunteja vaatteiden ompelun parissa, käyntejä useassa 1600-lukua esittelevissä museoissa, pari histelvaellusta ja tietysti ryhmän ensimmäinen esiintyminen Verlassa sekä ulkomaanmatkat Palmanovaan Italiaan ja Grolleen Alankomaihin. Tänään kilistellään yksivuotiaalle GARSille. Olkoon seuraava vuosi toiminnantäyteinen!

Vivat GARS!

Lipun maalaus

Lipun maalaus kesti kahdeksan tuntia. Aloitimme seppeleen sapluunoiden valmistuksesta. Sapluuna kiinnitettiin paikoilleen, kankaan alle asetettiin imupaperi ja kultamaali töpöteltiin silkkikankaaseen sienellä. Sapluunat pestiin, kuivattiin ja siirrettiin seuraavaan kohtaan. Seppeleessä oli neljä erilaista sapluunaa, joita siirtelemällä kokonaisuus valmistui kuudestatoista palasta.

1sapluuna
Sapluuna silkkikankaalla

2topotys
Kultamaalin töpöttelyä sienellä

3sapluuna_korostukset
Marjat maalattiin punaisella, rusetti ruskealla

Kultamaalin päälle maalattiin siveltimellä punaiset marjat, jotka vielä korostettiin kultamaalilla. Seppeleen sitovat köydet maalattiin ruskeiksi ja korostetttiin vielä kultamaalilla. Lipun annettiin kuivua ja vastaava kranssi maalattiin myös toiselle puolelle.

4maalaus
Kehässä mahtui istumaan

5seppele
Yksityiskohta

6marjat
Seppeleen huippu ennen marjojen maalaamista

7kehassa
Kehässä

8eka_seppele_etupuoli
Lipun etupuolen seppele maalattiin ensin

9toka_seppele_takapuoli
Lipun taustapuolen seppele maalattiin seuraavaksi

10kukkanen
Taustapuolelle maalattiin monogrammi G.A.R.S. ja keskelle ruusu.

11takapuoli_valmis
Valmis taustapuoli

12kirjaimet
GARS

13kukkanen
Ruusu

GARS_lippu
Garsin lippu

Lipussa on Savon värit – sininen ja musta, kultainen seppele, G.A.R.S. -monogrammi ja ruusu. Lipun etupuolelle maalataan vielä Savon jousi vaakunaan seppeleen sisälle. Malli suunniteltiin Möhnerin piirroksen ja myöhempien 1600-luvun lippujen pohjalta – kirjoitus lipun suunnittelusta.

Silkkikangas on varsin kevyttä ja hienosti liehuvaa. Maalaustalkoiden loppupuolella tarkastelimmekin jo 1660-luvun oppaita lipunpyöritystekniikoista: Johann Georg Pasch, Vier und achzig Fachnen-Lectiones

Kuvat © Maria von Hertzen 2015