Torsten Stålhandske’s Dutch adventure

GARS had the honour of fighting in the Staatsen army in de Slag om Grolle, the greatest European 17th century event, last October. There were no Finnish troops present at the historical Siege of Grolle of 1627, but in fact Finnish soldiers did take part in the Dutch-Spanish war six years later. In the late summer of 1633 the Dutch paid for Swedish cavalry to join Frederick Henry’s invasion of Brabant. The force of around 1000 Swedes and 650 Finns was led by legendary commander of Finnish ”Hakkapeliitta” cavalry: Torsten Stålhandske. Colonel Stålhandske had just been wounded in the siege of Hameln but apparently not very seriously: he, like many other famous commanders of the time, was rumoured to have been bulletproof by magical means.


Born in Borgå, Finland, Torsten Stålhandske had Swedish father, Finnish mother and was raised by Scottish stepfather. He was friends with several Scottish officers in Gustavus Adolphus’s army and because of that his deeds are well covered in William Watt’sThe Swedish Intelligencer, where is noted that Stålhandske ”speakes excellent good english”
Photo: Tomb effigies of Torsten Stålhandske and Christina Horn in Turku Cathedral, Finna.

Mustered in 22th of August, the Swedish force was paired up with 3000-strong contingent of Hessian horse, and when Hessian commander Dalwig resigned Stålhandske was put to the head of the whole force and appointed as Hessian generalmajor: a bit later he received the same rank also in Swedish army, so the Dutch adventure did benefit Stålhandske’s career development. It did less impact militarily: the enemy commander, Marquis of Aytona, avoided confrontation so apart from a couple skirmishes in September there was very little action or effect. For the latter part of their service, Stålhandske’s force was sent to set up a camp on the Maas river. 

There were also problems with payment, so parts of the cavalry force resorted to looting. The Hessians especially were quick to start terrorizing the peasantry (the Dutch complained that they only had joined the fight because they’d already eaten everything in Westphalia) but a bit later, while stationed in Liege, also the Stalhåndske’s own men did their share. Dutch reports from the beginning of October speak of  ”…met rouven ende plunderen van adelijk huijsen ende geheele dorpen”. From the casualty lists we know that also Finns did fight with the civilians and one trooper was sentenced to death, probably for pillaging.  


Prince of Orange Frederick Henry, stadtholder of Netherlands. His first impressions of the Stålhandske’s men’s equipment were not so terrific: ”…de Septembre Stalhans arriva avec cinq cents chevaux aucunement bons hommes mais mal armés & montés.” Memoires de Frederic Henri Prince d’Orange

Soon after the clashes with civilians of Liege the Swedish-Finnish cavalry was released from Dutch service and sent back across the Rhine. The Dutch paid Swedish crown 600 000 guldens for the short (under two months) and quite irrelevant service of Stålhandske’s men: a huge sum, twice the size of annual subsidiary Sweden received from the France. It was not a particularly hard campaign for the Finns: casualty lists mention four cavalry troopers fallen in the Netherlands: Simo Karppi, Lasse Mortensson, Mats Grelsson, and Matts Mattson. And then Eskil Hendrichson was murdered by peasants and Jaakko Larsson was executed. 

More on the subject:

Detlev Pleiss: Der Zug der finnischen Reiter in die Niederlande via Wesel 1633 (1998)
Sebastian Jägerhorn: Hårdast bland de hårda : en kavalleriofficer i fält (2018)

De Slag om Grolle

Koko vuoden odotetuin retki oli GARSin lokakuinen matka de Slag om Grolleen, maailman suurimpaan 1600-luvun taistelunäytökseen ja historianelävöitystapahtumaan. Osallistuimme lähes 30 hengen suomalais-ruotsalaisena ryhmänä.

Kuva © GARS 2019.
Garsin pikenöörit ratsuväen rynnäkössä Grollen taistelussa. Kuva © Esa Peltola 2019.
Kirjeen kirjoitus kenttäolosuhteissa. Kuva © GARS 2019.


Pitsiä ja ruutia Turun linnassa

Syyskuun alussa esiinnyimme Turun linnassa Pitsiä ja ruutia -tapahtumassa pitämällä äksiisiä puistossa sekä esittelemällä pukuja 1600-luvun muotinäytöksessä. Muotinäytöksen malleista suuri osa oli GARSin jäseniä ja mukana oli myös museon henkilökuntaa ja historianelävöittäjiä muista seuroista. Muotinäytös liittyi museon Muutama sananen naisista -näyttelyyn, jossa esillä olivat 1600-luvun naiset Turussa.

Pukunäytöksen osallistujia yhteiskuvassa näytöksen jälkeen. Keskellä lapsimalli nuorena kuningatar Kristiinana. Kuva © GARS 2019.

Pukukokonaisuuksia

Kuvasimme helmikuussa muutaman pukukokonaisuuden Pukkisaaressa.

Talollisia maalaisia, isännällä keltainen kurttujakku. Kuva © GARS 2019

Kauppaporvariston kevääseen kuului 1600-luvulla jäiden lähdön tarkkaileminen ja laivojen purjehduskauden odotus. Kuva © GARS 2019
Maatalon renki. Kuva © GARS 2019

Värvääjät kiersivät keväällä maaseudulla kirjoittamassa miehiä armeijan rulliin. Talon isäntä on maksanut rengilleen sijaissotilaaksi lähtemisestä, jotta isäntä itse välttyy värväykseltä. Kuva © GARS 2019

Vasta värvätty mies on saanut musketin ja bandolieerin, mutta uusia vaatteita ei kaikille jaettu. Maalta värvätyt asevelvolliset saattoivat sotia vanhoissa kansanomaisissa vaatteissaan ja pitää sivuaseena työkaluja, kuten kirveitä vaaditun miekan sijaan. Sotajoukon liian maalaismainen vaatetus olikin eräs kuninkaan häpeilyn aiheista ja Kustaa II Aadolfin maalaispukuisista sotajoukoista tehtiinkin pilaa mm. Saksan sotaretkellä. Kuva © GARS 2019
Kuva © GARS 2019

Vasemmalla maalaispuku, oikealla muodikas sotilaspuku Kuva © GARS 2019