Vienan reitillä

GARSin jäseniä oli lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna emo-organisaatio Harmaasusien järjestämällä historianelävöitysvaelluksella Suomussalmella Vienan reitillä, muinaisella kauppareitillä joka kulki Kainuusta Vienaan, Perämereltä Vienanmerelle. 1600-luvulla tärkein kauppatuote joka reitillä kulki oli suola, jota tuotiin Vienan Kemin suurelta kauppapaikalta Suomeen. Suolahan on Suomessa ollut aina tuontituote, vähäsuolaisesta Itämerestä kun ei saa sitä erotettua: vienankarjalaiset olivat sen sijaan kehittäneet tehokkaat menetelmät suolantuotantoon. Vienan Kemi oli suolakaupan suurin keskus Vienanmerellä.

Keloontunut pilkkapuu Aittojärven harjulla

Kaupankäyntitarkoituksessa reitillä kuljettiin entisinä aikoina ennen kaikkea vesireittejä, mutta jokia ja järvieä seurailevat myös vanhat harjupolut joita nykyajan retkeilijä voi vaivattomasti käyttää. Viime vuosikymmeninä polkuja on inventoitu arkeologisesti ja yksi monista vaihtoehtoisista on kunnostettu Vienan reitti-retkeilypoluksi. Polkua voi monin paikoin helposti seurata alkuperäisellä reitillään ikivanhojen pilkkapuiden viitoittamana, eikä minkäänlaisia nykyaikaisia reittimerkkejä edes tarvita, toisissa paikoissa vanhat polut ovat kadonneet maanteiden ja metsätalouden jälkien alle.

Suomen vanhin reittimerkkipuu v.1682

Me teimme kaksipäiväisen historiallisen vaelluksen sekä kunnostetulla Vienan reitillä että siitä erkanevilla vaihtoehtoisilla poluilla: Itärajan retkeilyreitillä sekä rajavyöhykkeen pinnassa kulkevalla rajavartioiden polulla. Vaelluksella oli edustettuna useat eri aikakaudet Vienan reitin historian varrelta: osallistujista osa vaelsi keskiaikaisissa varusteissa, osa 1600-luvun ja osa 1900-luvun alun puvuissa. Vaelsimme pelkästään Suomen puolella reittiä, eikä Vienan reitti ole enää Suomen itsenäistymisen 1917 jälkeen ole ollut rajat ylittävän kanssakäymisen käytössä, rauhanomaisissa merkeissä ainakaan.

Harjupolulla

Yksi vanhimmista kartalle piirrettyjä kuvauksia Vienan reitin Suomen puoleisesta osasta löytyy Pietari Brahen hovikartoittajan Claes Claessonin v. 1650 julkaistusta Kajaaniporin läänin kartasta, johon on merkitty rajanylityspaikka Vuokinlatvassa Korpijärven ja Latvajärven välillä.

Yksityiskohta Claes Claessonin kartasta Kajaaniporin läänistä vuodelta 1650, Jyväskylän yliopisto. Koko kartta ladattavissa 

Claessonin kartasta löytyvät suomenkielisillä nimillään myös monet niistä järvistä joita nykyinen Vienan reitin retkeilypolku seuraa: mm. Kevättijärvi, Palojärvi, Aittojärvi ja Viianginjärvi. Vertailuna nykyaikainen kartta alueesta, kartalle merkitty mustalla pääreitti.

Kartan lähde http://kulttuuriperintoinventointi.blogspot.com/

Mielenkiintoinen lisätieto Claessonin kartassa on Aittojärven pohjoisrannalle merkitty asutustilaa tarkoittava pyöreä merkki. Nykyään tällä paikalla ei ole asutusta mutta se tunnetaan nimellä Isoautio, minkä voi olettaa viittaavaan merkittävään autioituneeseen tilaan.
Aittojärven rannalta onkin tutkimuksissa löytynyt mahdollinen 1600-luvun asutusjäännös. Tämä Aittojärven tila jonka 1650-luvulla omisti talopoika Antti Hyry olisi sitten mahdollisesti myöhemmin siirtynyt muutaman kilometrin itäänpäin, mistä Malahviantien varresta löytyy nykyään Hyry-niminen tila. Lisätietoa kohteen arkeologisesta tarkastuskertomuksesta

Porrasjoki

Ja jos jatketaan karttojen maailmassa, löytyy Vienan reitin Venäjän puoleisista osista tietoa jo hieman vanhemmasta lähteestä: Isaac Massan Pohjois-Venäjän kartasta vuodelta 1633. Kartassa vasemmalla on Perämeri ja Oulu, siitä itäänpäin löytyvät Oulujärvi ja Kajaaninlinna, ja oikealla Vienanmeri ja sen rannalla Vienan Kemi. Monet paikannimet Vienassa ovat karjalankielisiä tai sekoituksia karjalasta ja ruotsista: esimerkiksi Maanselkeby sekä Paiersvi Tresk, eli Maanselän kylä (Vienan reitin pohjoisin piste, nykyisen Latvajärven seudulla) ja Pääjärvi.

Yksityiskohta kartasta Karta Rossii I. Massy 1633, The New York Public Library digital collections. Koko kartta ladattavissa

Kartan tekijä Isaac Massa oli hollantilainen kauppias, kirjailija ja Venäjän tuntija. Hän on monille historianharrastajille kuitenkin ehkä tunnetuin tästä Frans Halsin maalauksesta

Isaac Massan ja Beatrix van der Laanin häämuotokuva, Frans Hals, Rijksmuseum

Kaartosuo Itärajan retkeilyreitillä

Rajamiesten polku Hangaslammilla

Piirakkaa ja pannukakkua / Pies and pancakes

GARS osallistui heinäkuun lopussa pohjoismaiden suurimpaan pehmomiekka- eli bofferitapahtumaan Sotahuutoon.  Emoyhdistys Harmaasudet on ottanut osaa sodankäyntiin jo ensimmäisestä tapahtumasta lähtien, ja kun tämän vuoden tapahtuman teemaksi oli valikoitunut Nuijasota, päätimme osallistua yhteistyössä GARSin kanssa. Musketit vaihtuivat tussunuoliin ja piikit hopeapatukoihin, kun hollantilainen palkkasoturiryhmä Grolsche compagnie waardgelders lähti sotimaan Ruotsin aateliston riveissä!

 

In the end of this July, GARS participated in the largest padded weapons fighting event in the Nordic countries, Sotahuuto. Our mother organization Harmaasudet/Greywolves has participated since the first event in 2005, and when the Finnish rebellion Cudgel War (1596/1597) was chosen as the background story for the event, it attracted some people from GARS. So we changed our muskets to padded arrows, pikes to duct taped swords and started the fight as Dutch mercenary unit, Grolsche compagnie waardgelders.

Photo by Jari Kuskelin

(c) GARS

 

Koska elävöitimme huippumuodikasta ulkomaalaista palkkasoturijoukkoa, halusimme näyttää sen myös vaatteissa, leirissä ja tietysti ruoassa. Leiripaikalla ei ollut mahdollisuutta tehdä avotulta, joten kokkaaminen oli hoidettava yhden kaasukeittimen avulla. Koska ruoanlaittomahdollisuudet olivat normaalia rajoittuneemmat, piti suurin osa ruuista tehdä etukäteen tai mahdollisimman vähän laittoa vaativina. Mikä olisi helposti kulkeva ja etukäteen valmistettava ruoka, joka ei välttämättä tarvitse kylmäsäilytystä? Piiraat!

 

Since we were depicting high-fashion foreigners, we decided to go all in with our clothing and camping, and especially food. We weren’t allowed to make fire in the area and were able to get only one gas stove with us, so food had to be prepared in advance or with some light preparation. What’s easy to carry, doesn’t need to be stored in cold and could be made beforehand? Pies!

Lisäksi oli leipää, juustoa, hedelmiä ja leikkeleitä / There was also bread, cheese, fruits and meat (c) GARS

Tarjolla oli kolmea erilaista piirasta: yksi perjantain iltapalaksi ja kaksi lauantain lounaaksi. Lisäksi söimme mm. savukalaa, makkaroita, grillikanaa, kasvispataa, mantelikeksejä, mansikoita ja lettuja. Kaikki perustuivat 1600-luvun lähteisiin.

 

There was three different pies: one for Friday evening and two for Saturday lunch. We also ate smoked fish, sausages, grilled chicken, vegetable stew, almond cookies, strawberries and pancakes. Everything was based on 17th century sources.

Photo by Jari Kuskelin

Yhtä piirasta varten tarvitset kaksi pakettia valmista piirakkataikinaa (pohja+kansi) tai saman verran voista ja jauhoista tehtyä perustaikinaa. Et tarvitse vuokaa, vaan taikina toimii itsessään säilytys- ja tarjoiluastiana. Ohjetta voi helposti muokata myös pasteijoiksi. (helppo peruspiirakkaohje täällä)

 

For one pie, you need enough ready-made or home-made pie pastry to make the top and bottom of the “coffin”.  You don’t need any pie mold, since the pie is made whole and keeps the filling inside. You can also make pasties with this receipe. (basic ingredients for a pie pastry here)

Photo by Jenna Marttila

Lihatäyte / Meat filling

(lähde/source: The Accomplish’d Lady’s Delight In Preserving, Physick, Beautifying, and Cookery, 1675)

400 g jauhelihaa (alkuperäinen ohje on lampaalle, mutta myös esim. naudanpaisti toimii) / minced meat (the original is for lamb, but other meats, like beef, works too)

1 hapan omena (ei alkuperäisessä, mutta esiintyy muissa lähteissä) / green apple (this is not in the original, but comes up in other period receipes)

1-2 dl rusinoita / raisins

Mausteet / Spices:

muskottia / nutmeg

neilikkaa / clover

valkoviinietikkaa / white wine vinegar

sokeria / sugar

suolaa / salt

Kuutioi omenat. Paista jauheliha kypsäksi, lisää loppuvaiheessa omenat niin, että ne vähän pehmenevät. Sekoita täytteeseen rusinat ja mausta makusi ja säätysi mukaan.

Cut the apple into cubes. Fry the minced meat until it’s cooked. When it’s almost done, add the apple cubes so they soften a bit. Mix with raisins and season according to your taste and wealthy.

 

Kasvistäyte / Vegetarian filling

(lähde/source: The Cooks Guide: Or, Rare Receipts for Cookery, 1654)

250 g tuoretta pinaattia / fresh spinach

250 g lehtikaalia (toimii lämmitettynä paremmin kuin alkuperäisen ohjeen salaatti, jonka tarkasta lajikkeesta en ole ihan varma) / kale (baked better than ‘lettuce’ from original receipe, which I have no idea what kind of plant it meant in the 17th century)

4 munaa (tekee piiraasta ruokaisamman) / eggs (makes the pie more filling)

Mausteet / Spices:

tuoretta meiramia / fresh marjorum

muskottia / nutmeg

sokeria / sugar

suolaa / salt

Paista pinaattia kuivalla pannulla ja matalalla lämmöllä niin, että se menee kasaan. Pilko lehtikaali. Yhdistä pinaatti ja lehtikaali sekä mausta makusi mukaan. Voit joko sekoittaa kananmunat täytteen joukkoon tai levittää täytteen piirakkapohjalle, jonka jälkeen teet täytteeseen koloja ja rikot kananmunat niihin. Joissain ohjeissa piirakkaan lisätään myös keitettyjä kananmunia, joko ehjinä tai paloina.

Fry the spinach on low heat until it collapses. Chop kale. Mix spinach with kale and season according to taste. You can mix the eggs to the filling, or if you want, you can spread the filling to the pie bottom, make small holes to the filling and pour the eggs there. In some receipes you can also put boiled eggs to the filling, either whole or chopped.

 

Päärynä-brietäyte / Brie and pear filling

(lähde/source: Eenen nyeuwen coock boeck, 1560)

200 g Briejuustoa / Brie cheese

2 päärynää / pears

2 munaa / eggs

sokeria / sugar

Keitä munat koviksi ja viipaloi ne. Viipaloi brie ja kuutioi päärynät. Levitä piirakkapohjalle kerroksittain päärynöitä, brietä ja munia, ripottele päälle makusi mukaan sokeria.

Hard boil the eggs and slice them. Slice Brie and dice the pears. Fill the pie bottom with layers of pear, cheese and eggs, and sprinkle sugar on top.

Kun haluamasi täyte on valmis / When the filling is done:

Levitä täyte kaulitulle taikinapohjalle. Kauli myös kansi ja peitä piiras. Käännä pohjataikina kannen päälle ja painele sauma tiiviiksi. Halutessasi voit koristella pinnan ylijääneestä taikinasta leikatuilla kuvioilla ja sivellä kananmunalla. Pistele haarukalla muutamia reikiä piiraaseen ja paista uunin keskitasossa 175 asteessa piirakan paksuudesta riippuen 30-45 min.

Spread the filling to the rolled out pastry bottom. Cover the pie with rolled pastry. Turn the edges of the bottom on top of the cover and secure the seam by pressing it with your fingertips.  If you want, you can decorate the pie with left-over pastry or paint it with egg. Stick some holes to the pie and bake it in 175 C for 30 to 45 minutes, depending on the thickness of the pie.

Nautitaan Saimaan rannalla auringon laskiessa / Enjoy by the beautiful lake Saimaa when the sun sets. (c) GARS

Huoltojoukot tulivat tarpeeseen / Service troups were much needed. Photo by Kristiina Tarkkala

Jenni

Tallenna

Ensi-esiintyminen Verlassa 1.-2.8.2015

GARS pääsi elokuun alussa esiintymään ensimmäistä kertaa yleisötilaisuudessa. Esiintyvään ryhmäämme kuului komentaja, kuuluttaja-lipunkantaja, kuusi musketööriä, joista yksi toimi myös rumpalina, sekä kolme pikenööriä. Esityksessämme nähtiin musketilla ammuntaa, musketin latauksen vaiheet, keihäsäksiisiä, muodostelmia sekä miekkailuharjoitus. Esityksen juonnot valmistelivat Jenni Lares ja Konsta Nikkanen.

Esiintyminen oli GARSille oivallinen kokemus ja oli loistavaa huomata, että ryhmä pelasi yhteen muodostelmissa ja muissa vaativissa tilanteissa. Tästä on hyvä jatkaa esiintymään ulkomaille!

GARS_Verlassa2015_web
GARS ryhmäkuvassa. Kuva © GARS 2015

musketit
Näytösten välillä esittelimme varusteita tapahtumavieraille. Kuva © Maria von Hertzen 2015

kirnu
Leirivaimo kirnusi voita koko porukalle. Kuva © Maria von Hertzen 2015

Lisää kuvia Verlasta löydät Flickr-galleriastamme!

Savon jalkaväki

Suomalaisista jalkaväkiyksiköistä Savon jalkaväkirykmentin sotilaat olivat näkyvimmin mukana Kustaa Aadofin Saksan sotaretkellä v. 1630-1632. Nykyisen Suomen alueelta koottuja jalkaväkirykmenttejä oli Ruotsin armeijassa vuoden 1626 uudistuksien jäljiltä seitsemän kappaletta, nimettynä sen maakunnan mukaan mistä miehistö otettiin: kaikista näistä rykmenteistä ei kuitenkaan lähetetty joukkoja Kolmikymmenvuotiseen sotaan, ja monet yksiköt palvelivat lähinnä vain varuskuntina Pohjois-Saksassa ja Liivinmaalla. Suuriin taisteluihin ja syvälle Baijeriin ulottuneeseen hyökkäykseen osallistuivat suomalaisesta jalkaväestä ennen kaikkea savolaiset, ja heistä löytyy myös eniten mainintoja aikakauden lähteistä. Savolaiset kunnostuivat erityisesti Lech-virran ylityksessä eli Rainin taistelussa.

Savolaisia nihtejä lähti kuninkaan mukana Saksaan yhteensä viisi komppaniaa. Nämä komppaniat liitettiin osaksi eversti Klas Hastferin rykmenttiä, vaikka Savon jalkaväkirykmentti kokonaisuudessaan oli kenraali Kustaa Hornin nimissä (Horn itse toimi Saksan sotaretkellä kenttämarsalkkana). Myöhemmin rykmentti siirtyi aiemmin yhtä savolaisten komppaniosta johtaneen Kaspar Ermesin komentoon. Vaikka Ruotsin armeijan väenotto toimi jo täysin alueelliselta pohjalta ja jokaisella rykmentillä oli paikallisidentiteetti, oman maakunnan nimi ja tunnukset, aikakauden sotilastavan mukaisesti kentällä rykmenteistä käytettiin niiden komentajien nimiä: niinpä savolaisten rykmenttiä kutsutaan useimmissa lähteissä “Hastferin suomalaiseksi rykmentiksi” ja myöhemmin “Ermesin suomalaiseksi rykmentiksi”. Viimeiset savolaiset nihdit poistuivat Saksan sotanäyttämöltä vasta vuonna 1649. Monilla henkiinjääneillä oli tämän jälkeen vuorossa siirto uusiin sotiin Puolaa ja Tanskaa vastaan.

Voidaan olettaa että savolainen jalkaväki oli varustettu normaalin ruotsalaisen jalkaväen tavan mukaan. Ainoina aikakauden suomalaisista jalkaväen yksiköistä Savon jalkaväen lipuista on säilynyt luotettava, joskin puuttellinen, kuvaus: saksalainen Reginbaldus Möhner maalasi Augsburgia miehittäneiden ruotsalaisten joukkojen lippuja ja näiden joukossa Kaspar Ermesin rykmentin eli Savon jalkaväen liput tai tarkemmin sanottuna niiden riekaleet.

Osa GARSin jäsenistä voi ylpeillä savolaisilla sukujuurilla, vaikka toimimmekin lähinnä pääkaupunkiseudulla. Elävöitämme juuri Savon jalkaväkirykmentin sotilaita koska kyseisen yksikön sotatie Saksassa oli kaikkein vaiherikkain ja lähteitä siitä löytyy näinollen enemmän kuin useimmista muista osastoista.

30-vuotinen sota

Kolmikymmenvuotinen sota käytiin Keski-Euroopassa vuosina 1618-1648. Ruotsi liittyi sotaan vuonna 1630 ja ruotsalaisia joukkoja pysyi Saksassa sodan loppuun saakka. Kolmikymmenvuotista sotaa oli kuitenkin edeltänyt koko kuningas Kustaa Aadolfin valtakauden ajan jatkuva sotatila, konfliktit Venäjää vastaan Inkerinmaalla (1611-1617) sekä Puolaa vastaan Liivinmaalla (1617-1618 ja 1621-1626) ja Preussissa (1626-1629) sekä toistuvat sodat Tanskaa vastaan. Lisäksi Kolmikymmenvuotisen sodan loppupuolella kuningatar Kristiinan kaudella, kun sotatoimet Saksassa laantuivat, alkoivat uudet sodat niin Puolaa kuin Tanskaakin vastaan. Sotatila oli valtakunnassa käytännössä katsoen normaalitila, rauhankaudet lyhyitä uuteen sotaan valmistautumisen jaksoja.

Koko nykyinen Suomi kuului 1600-luvulla Ruotsin kuningaskuntaan ja suomalaisia sotilaita taisteli paljon Ruotsin armeijassa. Suomalainen ratsuväki, ns. hakkapeliitat ovat (ainakin Suomen rajojen sisäpuolella) hyvin tunnettua edesottamuksistaan Kolmikymmenvuotisessa sodassa mutta ehdoton valtaosa suomalaista taisteli jalkaväessä. Siinä missä ratsuväen sotilaat olivat vapaaehtoisia, jalkaväen sotilaat hankittin väenotolla, he olivat siis pakolla värvättyjä asevelvollisia. Puolaa ja Venäjää vastaan käydyissä sodissa suomalaiset sotilaat olivat muodostaneet merkittävän osan Ruotsin armeijasta, mutta Saksan sotaretkellä suurin osa Ruotsin jalkaväen miesvahduudesta koostui värvätyistä miehistä eli palkkasotilaista. Värvätyt sotilaat tulivat pääosin Saksan alueelta sekä Brittein saarilta. Ruotsalaiset ja suomalaiset asevelvolliset olivat armeijassa vähemmistöinä, ja suomalaisyksiköt kuluttivat valtaosan sodasta vallattujen saksalaisten linnojen ja kaupunkien varusväkenä. Kustaa Aadolfin sotaretken suurista taisteluista suomalaisata jalkaväkeä oli kuitenkin läsnä muun muassa Breitenfeldissä ja Lützenissä.

GARS elävöittää ennen kaikkea Kustaa Aadolfin Saksan sotaretken ajan (1630-1632) Ruotsin armeijan jalkaväkeä Savon jalkaväkirykmentistä, mutta varusteemme sopivat myös laajempaan aikakauteen Liivinmaan sodan alusta 1621 Kolmikymmenvuotisen sodan loppuun asti 1648.

GARS esittäytyy

GARS on 1600-luvun alkupuolen ruotsalaista jalkaväkeä ja sotaleiriyhteisöä 30-vuotisessa sodassa elävöittävä ryhmä. Tarkemmin elävöitämme ennen kaikkea Kustaa Aadolfin Saksan sotaretken ajan (1630-1632) Ruotsin armeijan jalkaväkeä Savon jalkaväkirykmentistä, mutta varusteemme sopivat myös laajempaan aikakauteen Liivinmaan sodan alusta 1621 Kolmikymmenvuotisen sodan loppuun asti 1648.

GARSin jäsenistö tutkii aiheeseen liittyviä lähteitä ja niiden pohjalta valmistaa ja kokoaa itselleen elävöitysasut, harjoittelee miekkailua sekä keihäiden ja muskettien käyttöä muodostelmassa ja aikoo tulevaisuudessa esiintyä historianelävöitysalan tapahtumissa niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Projekti on avoin kiinnostuneille, jotka ovat valmiita osallistumaan aktiivisesti ryhmän toimintaan ja kokoamaan itselleen projektiin sopivan asukokonaisuuden. Saat meihin yhteyden sähköpostitse osoitteessa savolax@gars.harmaasudet.fi. GARSilla on Harmaasudet ry:n myöntämä susilippu, eli projekti on osa yhdistyksen toimintaa.

Ryhmän nimi on monogrammi Ruotsin kuninkaan nimestä, Gustavus Adolphus Rex Sueciae. Kustaa Aadolfin nimikirjaimet kirjailtiin moniin lippuihin ja muihin sotilastunnuksiin ja ne löytyvät myös tämän ryhmän lipusta.

GARSin blogissa ilmestyy kirjoituksia historiasta, historianelävöityksestä, varusteista ja niiden valmistamisesta sekä muusta aiheeseen liittyvästä. Julkaisemme pian myös ensimmäisen osan jatkokertomuksesta. Tervetuloa tutustumaan 1600-lukuun kanssamme!

GARS_Wasa

Kuvassa Vasa-laivan pieniosmallin runsaasti koristeltu peräpeili Vasa-museossa Tukholmassa. Vasa oli rakennettu Kustaa Aadolfin lippulaivaksi ja siten siinä oli erityisen äveriäästi kuvattu hänen tunnuksensa ja nimikirjaimensa. Kiikkerä Vasa kaatui ja upposi ensimmäisellä purjehduksellaan 10.8.1628. Sen hylky on nähtävillä Vasa-museossa Tukholmassa. Kuva © Maria von Hertzen 2015