Vienan reitillä

GARSin jäseniä oli lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna emo-organisaatio Harmaasusien järjestämällä historianelävöitysvaelluksella Suomussalmella Vienan reitillä, muinaisella kauppareitillä joka kulki Kainuusta Vienaan, Perämereltä Vienanmerelle. 1600-luvulla tärkein kauppatuote joka reitillä kulki oli suola, jota tuotiin Vienan Kemin suurelta kauppapaikalta Suomeen. Suolahan on Suomessa ollut aina tuontituote, vähäsuolaisesta Itämerestä kun ei saa sitä erotettua: vienankarjalaiset olivat sen sijaan kehittäneet tehokkaat menetelmät suolantuotantoon. Vienan Kemi oli suolakaupan suurin keskus Vienanmerellä.

Keloontunut pilkkapuu Aittojärven harjulla

Kaupankäyntitarkoituksessa reitillä kuljettiin entisinä aikoina ennen kaikkea vesireittejä, mutta jokia ja järvieä seurailevat myös vanhat harjupolut joita nykyajan retkeilijä voi vaivattomasti käyttää. Viime vuosikymmeninä polkuja on inventoitu arkeologisesti ja yksi monista vaihtoehtoisista on kunnostettu Vienan reitti-retkeilypoluksi. Polkua voi monin paikoin helposti seurata alkuperäisellä reitillään ikivanhojen pilkkapuiden viitoittamana, eikä minkäänlaisia nykyaikaisia reittimerkkejä edes tarvita, toisissa paikoissa vanhat polut ovat kadonneet maanteiden ja metsätalouden jälkien alle.

Suomen vanhin reittimerkkipuu v.1682

Me teimme kaksipäiväisen historiallisen vaelluksen sekä kunnostetulla Vienan reitillä että siitä erkanevilla vaihtoehtoisilla poluilla: Itärajan retkeilyreitillä sekä rajavyöhykkeen pinnassa kulkevalla rajavartioiden polulla. Vaelluksella oli edustettuna useat eri aikakaudet Vienan reitin historian varrelta: osallistujista osa vaelsi keskiaikaisissa varusteissa, osa 1600-luvun ja osa 1900-luvun alun puvuissa. Vaelsimme pelkästään Suomen puolella reittiä, eikä Vienan reitti ole enää Suomen itsenäistymisen 1917 jälkeen ole ollut rajat ylittävän kanssakäymisen käytössä, rauhanomaisissa merkeissä ainakaan.

Harjupolulla

Yksi vanhimmista kartalle piirrettyjä kuvauksia Vienan reitin Suomen puoleisesta osasta löytyy Pietari Brahen hovikartoittajan Claes Claessonin v. 1650 julkaistusta Kajaaniporin läänin kartasta, johon on merkitty rajanylityspaikka Vuokinlatvassa Korpijärven ja Latvajärven välillä.

Yksityiskohta Claes Claessonin kartasta Kajaaniporin läänistä vuodelta 1650, Jyväskylän yliopisto. Koko kartta ladattavissa 

Claessonin kartasta löytyvät suomenkielisillä nimillään myös monet niistä järvistä joita nykyinen Vienan reitin retkeilypolku seuraa: mm. Kevättijärvi, Palojärvi, Aittojärvi ja Viianginjärvi. Vertailuna nykyaikainen kartta alueesta, kartalle merkitty mustalla pääreitti.

Kartan lähde http://kulttuuriperintoinventointi.blogspot.com/

Mielenkiintoinen lisätieto Claessonin kartassa on Aittojärven pohjoisrannalle merkitty asutustilaa tarkoittava pyöreä merkki. Nykyään tällä paikalla ei ole asutusta mutta se tunnetaan nimellä Isoautio, minkä voi olettaa viittaavaan merkittävään autioituneeseen tilaan.
Aittojärven rannalta onkin tutkimuksissa löytynyt mahdollinen 1600-luvun asutusjäännös. Tämä Aittojärven tila jonka 1650-luvulla omisti talopoika Antti Hyry olisi sitten mahdollisesti myöhemmin siirtynyt muutaman kilometrin itäänpäin, mistä Malahviantien varresta löytyy nykyään Hyry-niminen tila. Lisätietoa kohteen arkeologisesta tarkastuskertomuksesta

Porrasjoki

Ja jos jatketaan karttojen maailmassa, löytyy Vienan reitin Venäjän puoleisista osista tietoa jo hieman vanhemmasta lähteestä: Isaac Massan Pohjois-Venäjän kartasta vuodelta 1633. Kartassa vasemmalla on Perämeri ja Oulu, siitä itäänpäin löytyvät Oulujärvi ja Kajaaninlinna, ja oikealla Vienanmeri ja sen rannalla Vienan Kemi. Monet paikannimet Vienassa ovat karjalankielisiä tai sekoituksia karjalasta ja ruotsista: esimerkiksi Maanselkeby sekä Paiersvi Tresk, eli Maanselän kylä (Vienan reitin pohjoisin piste, nykyisen Latvajärven seudulla) ja Pääjärvi.

Yksityiskohta kartasta Karta Rossii I. Massy 1633, The New York Public Library digital collections. Koko kartta ladattavissa

Kartan tekijä Isaac Massa oli hollantilainen kauppias, kirjailija ja Venäjän tuntija. Hän on monille historianharrastajille kuitenkin ehkä tunnetuin tästä Frans Halsin maalauksesta

Isaac Massan ja Beatrix van der Laanin häämuotokuva, Frans Hals, Rijksmuseum

Kaartosuo Itärajan retkeilyreitillä

Rajamiesten polku Hangaslammilla

30-vuotinen sota

Kolmikymmenvuotinen sota käytiin Keski-Euroopassa vuosina 1618-1648. Ruotsi liittyi sotaan vuonna 1630 ja ruotsalaisia joukkoja pysyi Saksassa sodan loppuun saakka. Kolmikymmenvuotista sotaa oli kuitenkin edeltänyt koko kuningas Kustaa Aadolfin valtakauden ajan jatkuva sotatila, konfliktit Venäjää vastaan Inkerinmaalla (1611-1617) sekä Puolaa vastaan Liivinmaalla (1617-1618 ja 1621-1626) ja Preussissa (1626-1629) sekä toistuvat sodat Tanskaa vastaan. Lisäksi Kolmikymmenvuotisen sodan loppupuolella kuningatar Kristiinan kaudella, kun sotatoimet Saksassa laantuivat, alkoivat uudet sodat niin Puolaa kuin Tanskaakin vastaan. Sotatila oli valtakunnassa käytännössä katsoen normaalitila, rauhankaudet lyhyitä uuteen sotaan valmistautumisen jaksoja.

Koko nykyinen Suomi kuului 1600-luvulla Ruotsin kuningaskuntaan ja suomalaisia sotilaita taisteli paljon Ruotsin armeijassa. Suomalainen ratsuväki, ns. hakkapeliitat ovat (ainakin Suomen rajojen sisäpuolella) hyvin tunnettua edesottamuksistaan Kolmikymmenvuotisessa sodassa mutta ehdoton valtaosa suomalaista taisteli jalkaväessä. Siinä missä ratsuväen sotilaat olivat vapaaehtoisia, jalkaväen sotilaat hankittin väenotolla, he olivat siis pakolla värvättyjä asevelvollisia. Puolaa ja Venäjää vastaan käydyissä sodissa suomalaiset sotilaat olivat muodostaneet merkittävän osan Ruotsin armeijasta, mutta Saksan sotaretkellä suurin osa Ruotsin jalkaväen miesvahduudesta koostui värvätyistä miehistä eli palkkasotilaista. Värvätyt sotilaat tulivat pääosin Saksan alueelta sekä Brittein saarilta. Ruotsalaiset ja suomalaiset asevelvolliset olivat armeijassa vähemmistöinä, ja suomalaisyksiköt kuluttivat valtaosan sodasta vallattujen saksalaisten linnojen ja kaupunkien varusväkenä. Kustaa Aadolfin sotaretken suurista taisteluista suomalaisata jalkaväkeä oli kuitenkin läsnä muun muassa Breitenfeldissä ja Lützenissä.

GARS elävöittää ennen kaikkea Kustaa Aadolfin Saksan sotaretken ajan (1630-1632) Ruotsin armeijan jalkaväkeä Savon jalkaväkirykmentistä, mutta varusteemme sopivat myös laajempaan aikakauteen Liivinmaan sodan alusta 1621 Kolmikymmenvuotisen sodan loppuun asti 1648.