Tämä artikkeli perustuu Detlev Pleissin tutkimuksiin Savon rykmentin historiasta.

Kustaa Hornin johtama Savon jalkaväkirykmentti kotiutettiin päättyneestä Preussin sodasta vuonna 1629, ja jo samana syksynä ryhdyttiin järjestämään uutta sotaväenottoa tulevalle Saksan sotaretkelle. Uusi rykmentti koottiin talvella 1629-1630 ja lähetettiin Saksaan kesällä 1630 (ja Ermesin noutama täydennysosasto kesällä 1631). Neljä ensimmäistä komppaniaa olivat komppanian ylempien upseereiden nimikkokomppanioita ja neljä viimeistä olivat “tavallisia” kapteenin johtamia komppanioita. 

1. eli everstin komppania Kuopiosta ja Rantasalmelta

2. eli everstiluutnantin komppania Viipurista, Äyräpäästä, Jääskestä ja Ruokolahdelta 

3. eli majurin komppania Säämingistä

4. eli majoitusmestarin komppania Mikkelistä

5. komppania Joroisista

6. komppania Puumalasta

7. komppania Padasjoelta

8. komppania Asikkalasta 

Huomionarvoista on, että vaikka rykmentin pääasiallinen rekrytointialue oli Savon lääni, oli kuitenkin kolme kahdeksasta komppaniasta koottu muualta: 2. komppania Viipurin ja 7. ja 8. komppaniat Hämeen läänistä. 

Everstit

Kenttämarsalkka Gustav Karlsson (Kustaa Kaarlenpoika) Horn  s. 1592, k. 1657

Maineikas suomalainen upseeri oli rykmentin “perustajaeversti”: hän ei varsinaisesti koskaan johtanut rykmenttiä, vaan pelkästään vastasi sen kokoamisesta Suomessa talvella 1629-1630 ja luovutti sen seuraajalleen eversti Hasverille kesällä 1630 Turussa, rykmentin Saksaan laivaamisen yhteydessä. Saksan sotaretkellä Horn johti pientä erillistä armeijaansa ja joutui vuosikausiksi sotavangiksi. 

Eversti Claus Hastver (Klas Hastfer) s. 1596, k. 1634.

Hastver toimi Savon rykmentin everstinä kesästä 1630 kesään 1632 ja oli syntyisin baltiansaksalaisesta aatelisperheestä Sommarhausenista, nyk. Paiden seudulla Virossa. Hän lähti jo 12-vuotiaana Pohjois-Saksaan sotilasoppiin ja päätyi nuorena miehenä mm. Tukholmaan kuninkaallisen henkivartiokaartin jalkasotilaaksi. Ennen nimitystään Savon rykmentin komentajaksi palveli hetken everstiluutnanttina Hämeen ratsuväessä. 

Hastver johti Savon rykmenttiä sen ensimmäiset kaksi sotavuotta jonka jälkeen hän siirtyi toisen, Saksasta värväämänsä rykmentin johtoon v. 1632: jo sitä ennen Hastver oli käyttänyt suurimman osan ajastaan Saksan sotaretkellä ratsastellen ympäriinsä värväämässä uusia sotilaita, ei varsinaisesti johtamassa savolaisia jotka olivat de facto everstiluutnantti Ermesin ja majuri Wrangelin komennossa. Hastver oli erittäin tehokas värvääjä ja pilkuntarkka talousmies. 

Sen jälkeen kun Hastver oli luopunut Savon rykmentin komentajuudesta hänet nimitettiin syyskuussa 1634 Nürnbergin komendantiksi kansleri Oxenstiernan suosituksilla. Vain muutama päivä myöhemmin hän kaatui taistelussa Nürnbergin edustalla, jossa häntä ammuttiin heinäkasan läpi maksaan kun hän oli auttamassa tykkiä asemiin. Hastver haudattiin Nürnbergin Predigerkirkkoon, joka on sittemmin purettu. Hänen hautapatsaansa kopio on Germaanisessa kansallismuseossa Nürnbergissä.  

Eversti Kaspar Ermes   s. 1592, k. 1648

Rykmentin ehdottomasto pitkäaikaisin komentaja: toimi everstiluutnanttina ensimmäiset vuodet, sen jälkeen everstin sijaisena ja viimeistään vuodesta 1634 eteenpäin everstinä. Ermes on joissain suomalaisissa lähteissä nimetty virheellisesti myös Viipurin jalkaväkirykmentin komentajaksi vuodesta 1634 eteenpäin, mutta kyseessä on siis yksi ja sama Hastverin savolainen rykmentti, mitään kokonaista uutta rykmenttiä ei Suomesta laivattu Ermesin komentoon, täydennysmiehiä kylläkin. 

Myös Kaspar Ermes oli baltiansaksalainen: hänen sukunsa kotipaikka oli nykyisessä Latviassa, alunperin virolaisella kielialueella. Suvun asuinpaikan nimen etymologia on Härgmäe (Härkämäki) -> Ergeme -> Ermes. Kaspar jäi lapsena orvoksi ja hänen perhekartanonsa oli panttina Puolan kruunulla, joten hän ilmeisesti vietti nuoruutensa aateliseksi vaatimattomissa oloissa, sukulaistensa hoivissa ja päätyi varhain mukaan ruotsalaisten sotiin: ensin Venäjän sotaan, sitten Tukholmaan, ja siellä kuten Hastverkin kuninkaalliseen henkivartiokaartiin. Ermes oli mukana kuningas Kustaa Aadolfin morsiamenhakureissulla drabanttina. Hänen sotilasurallaan oli paljon toimintaa jo ennen savolaisten komentamista.  

Ermes toimi 1632-1634 Königshofenin komendanttina ja sen jälkeen johti savolaisia rankkojen vaiheiden läpi Augsburgiin ja Magdeburgiin missä hän haavoittui kanuunan takapotkusta vuonna 1636.

Vuoteen 1637 mennessä Ermesin savolainen rykmentti oli huvennut alle kahden komppanian vahvuiseksi ja hänen komennettavakseen annettiin toisen heikon rykmentin (Jacob Karrin) miehet, joista myös useimmat olivat suomalaisia. Tämä yhdistetty suomalais-saksalais-skottilainen rykmentti soti vielä pari vuotta ympäri Saksaa ja Böömiä, kunnes vuonna 1640 heidät määrättiin Erfurtin miehitysjoukoiksi ja Ermes nimettiin kaupungin komendantiksi missä virassa hän oli kuolemaansa saakka. Sekä Königshofenin että Erfurtin asukkaat olivat tyytyväisiä hänen hallintoonsa ja häntä pidettiin rehtinä hallintomiehenä, vaatimattomana ja hurskaana. Hän myös yritti – tuloksetta – parantaa omien miestensä asemaa kirjelmöimällä Ruotsin armeijan eri kansallisuuksien palkkauksen epätasa-arvosta.

Kaspar Ermes kuoli luonnollisista syistä vuonna 1648 juuri ennen sodan loppua, ja hänet haudattiin Erfurtin Kaufmanns-kirkkoon, jossa hauta edelleen on. Hänen hautajaiskulkueensa kuvaus ja hänelle sävelletty hautajaiskantaatti ovat säilyneet.

Muu päällystö

Everstiluutnantin komppania: 1630-1633 Kaspar Ermes, 1633-1634 Hans Ritter

Majurin komppania: 1630-1632 Göran Wrangel, kaatui Ingolstadtissa. 1632-1637 Jürgen Paykull joka oli rykmentin upseereista ketkuin: hänestä on eniten tietoa taloudellisista väärinkäytöksistä ja palkkarahojen pimittämisestä.

Majoitusmestarin komppania: 1630-1632 Peder Hansson, joka palasi Suomeen ja jäi syystä tai toisesta sinne joksikin aikaa, v. 1634 eteenpäin Gottschalck Axelsson. 

5. komppanian kapteenit: 1630-1634 Carl Ram, 1634 eteenpäin Ambrosius Jacobsson joka oli vuonna 1632 saman komppanian vänrikkinä vienyt tiedon kuningas Kustaa II Aadolfin kuolemasta Tukholmaan. 

6. komppanian kapteenit: 1630-1632/1633 kemiönsaarelainen Peder Svensson Eketrä (s.1601). Seuraaja Olof Göransson v. 1635 asti, jolloin kaatui Königshofenissa. Olof Göransson oli ilmeisesti harvinaisesti rivisotilaasta upseeriksi ylennyt mies. 1635-1636 Hans Thomasson, loukkaantui Wittstockissa ja kuoli vammoihinsa Suomessa.  

7. komppanian kapteenit: 1630-1632 Johan Affleck (Fleck, af Fleck). Myöhemmin ainakin Melker Bååt (tai Bart?), kaatui Wittstockissa 1636. Jossain vaiheessa 7. komppania yhdistettiin 8. komppaniaan.

8. komppanian kapteenit: 1630- n.1634 Wilhelm Gottard Buddenberg. Yhdistettiin v. 1636 jälkeen 7. komppaniaan, 1638 mennessä molempia johti Rawal Persson.