Vienan reitillä

GARSin jäseniä oli lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna emo-organisaatio Harmaasusien järjestämällä historianelävöitysvaelluksella Suomussalmella Vienan reitillä, muinaisella kauppareitillä joka kulki Kainuusta Vienaan, Perämereltä Vienanmerelle. 1600-luvulla tärkein kauppatuote joka reitillä kulki oli suola, jota tuotiin Vienan Kemin suurelta kauppapaikalta Suomeen. Suolahan on Suomessa ollut aina tuontituote, vähäsuolaisesta Itämerestä kun ei saa sitä erotettua: vienankarjalaiset olivat sen sijaan kehittäneet tehokkaat menetelmät suolantuotantoon. Vienan Kemi oli suolakaupan suurin keskus Vienanmerellä.

Keloontunut pilkkapuu Aittojärven harjulla

Kaupankäyntitarkoituksessa reitillä kuljettiin entisinä aikoina ennen kaikkea vesireittejä, mutta jokia ja järvieä seurailevat myös vanhat harjupolut joita nykyajan retkeilijä voi vaivattomasti käyttää. Viime vuosikymmeninä polkuja on inventoitu arkeologisesti ja yksi monista vaihtoehtoisista on kunnostettu Vienan reitti-retkeilypoluksi. Polkua voi monin paikoin helposti seurata alkuperäisellä reitillään ikivanhojen pilkkapuiden viitoittamana, eikä minkäänlaisia nykyaikaisia reittimerkkejä edes tarvita, toisissa paikoissa vanhat polut ovat kadonneet maanteiden ja metsätalouden jälkien alle.

Suomen vanhin reittimerkkipuu v.1682

Me teimme kaksipäiväisen historiallisen vaelluksen sekä kunnostetulla Vienan reitillä että siitä erkanevilla vaihtoehtoisilla poluilla: Itärajan retkeilyreitillä sekä rajavyöhykkeen pinnassa kulkevalla rajavartioiden polulla. Vaelluksella oli edustettuna useat eri aikakaudet Vienan reitin historian varrelta: osallistujista osa vaelsi keskiaikaisissa varusteissa, osa 1600-luvun ja osa 1900-luvun alun puvuissa. Vaelsimme pelkästään Suomen puolella reittiä, eikä Vienan reitti ole enää Suomen itsenäistymisen 1917 jälkeen ole ollut rajat ylittävän kanssakäymisen käytössä, rauhanomaisissa merkeissä ainakaan.

Harjupolulla

Yksi vanhimmista kartalle piirrettyjä kuvauksia Vienan reitin Suomen puoleisesta osasta löytyy Pietari Brahen hovikartoittajan Claes Claessonin v. 1650 julkaistusta Kajaaniporin läänin kartasta, johon on merkitty rajanylityspaikka Vuokinlatvassa Korpijärven ja Latvajärven välillä.

Yksityiskohta Claes Claessonin kartasta Kajaaniporin läänistä vuodelta 1650, Jyväskylän yliopisto. Koko kartta ladattavissa 

Claessonin kartasta löytyvät suomenkielisillä nimillään myös monet niistä järvistä joita nykyinen Vienan reitin retkeilypolku seuraa: mm. Kevättijärvi, Palojärvi, Aittojärvi ja Viianginjärvi. Vertailuna nykyaikainen kartta alueesta, kartalle merkitty mustalla pääreitti.

Kartan lähde http://kulttuuriperintoinventointi.blogspot.com/

Mielenkiintoinen lisätieto Claessonin kartassa on Aittojärven pohjoisrannalle merkitty asutustilaa tarkoittava pyöreä merkki. Nykyään tällä paikalla ei ole asutusta mutta se tunnetaan nimellä Isoautio, minkä voi olettaa viittaavaan merkittävään autioituneeseen tilaan.
Aittojärven rannalta onkin tutkimuksissa löytynyt mahdollinen 1600-luvun asutusjäännös. Tämä Aittojärven tila jonka 1650-luvulla omisti talopoika Antti Hyry olisi sitten mahdollisesti myöhemmin siirtynyt muutaman kilometrin itäänpäin, mistä Malahviantien varresta löytyy nykyään Hyry-niminen tila. Lisätietoa kohteen arkeologisesta tarkastuskertomuksesta

Porrasjoki

Ja jos jatketaan karttojen maailmassa, löytyy Vienan reitin Venäjän puoleisista osista tietoa jo hieman vanhemmasta lähteestä: Isaac Massan Pohjois-Venäjän kartasta vuodelta 1633. Kartassa vasemmalla on Perämeri ja Oulu, siitä itäänpäin löytyvät Oulujärvi ja Kajaaninlinna, ja oikealla Vienanmeri ja sen rannalla Vienan Kemi. Monet paikannimet Vienassa ovat karjalankielisiä tai sekoituksia karjalasta ja ruotsista: esimerkiksi Maanselkeby sekä Paiersvi Tresk, eli Maanselän kylä (Vienan reitin pohjoisin piste, nykyisen Latvajärven seudulla) ja Pääjärvi.

Yksityiskohta kartasta Karta Rossii I. Massy 1633, The New York Public Library digital collections. Koko kartta ladattavissa

Kartan tekijä Isaac Massa oli hollantilainen kauppias, kirjailija ja Venäjän tuntija. Hän on monille historianharrastajille kuitenkin ehkä tunnetuin tästä Frans Halsin maalauksesta

Isaac Massan ja Beatrix van der Laanin häämuotokuva, Frans Hals, Rijksmuseum

Kaartosuo Itärajan retkeilyreitillä

Rajamiesten polku Hangaslammilla

Matka Grolleen 22.-25.10.2015

GARSin toinen ulkomaan elävöitysmatka suuntautui De Slag om Grolle -tapahtumaan Alankomaihin 22.-25.10.2015. Myöhäinen yrityksemme saada virallista tapahtumakutsua pikkuiselle GARSille jäi tuloksettomaksi, mutta puolalaiset ystävämme isommasta ryhmien yhteenliittymästä Rebel Regimentistä tarjosivat viime hetkellä paikkaa seurueessaan ja tartuimme tietysti tilaisuuteen päästä mukaan Euroopan suurimpaan 1600-luvun elävöitystapahtumaan. Tapahutma pidettiin Alankomaiden ja Saksan rajalla Groenlossa, Grolsch-panimon kotikaupungissa. 400 vuotta täyttävä panimo sponsoroi tapahtumaa, mikä näkyi erityisesti iltajuhlissa ja kaupungin oluttarjonnassa. Tapahtuman järjestäjät yhdessä vapaaehtoisten, kaupunkilaisten ja yhteistyökumppaneiden kanssa olivat valmistelleet hyvin näyttävät puitteet 1400 elävöittäjän tapahtumalle ja suurille taistelunäytöksille.

2840159164
Bourtangen entisöity tähtilinnoitus, jossa miniretkueemme vieraili matkalla Groenloon, Alankomaat, kuva Groningenin turismi-info

Miniretkueemme ehti menomatkalla ihastella Bourtangen entisöityä linnoituskaupunkia. Myös siellä järjestetään 1600-lukutapahtuma säännöllisesti ja voi olla, että jonain päivänä myös GARS lähtee käymään Bourtangessa. Tällä kertaa seurueemme pitkä matka taittui lokoisasti laivalla ja henkilöautolla. Näin saimme helposti mukaan teltan, musketit ja muut tarpeelliset varusteet ja pääsimme kiertelemään nähtävyyksien kautta Groenloon.

Groenloon saapuessamme elävöittäjien leiri levittäytyi nauhana tähtilinnoituskaupungin keskustan ympärille vallihaudan tuntumaan – kaikkialle, missä oli vähänkin vapaata nurmikkoa. Myös kaupungin keskusta muuntautui 1600-luvun asuun: kaduilla pidettiin nuotioita, kirkon aukiolla paimennettiin hanhia ja sikoja, kaduille oli rakennettu aikauden teemaan sopivia oluttupia ja keittiöitä sekä tietysti tuulimylly. Siellä täällä oli myyntikojuja, näissä myytiin keramiikkaa, hunajaa, kirjoja ja esiteltiin puukengän valmistusta. Vallien ulkopuolella sotilaiden leirien lomassa muutamat käsityöläiset ja kauppiaat myivät elävöitystavaraa.

Kirkko-grolsch
Olutravintola kirkkosalissa, kuva (c) Maria v. H. 2015

Kaupungin toisen Calixtus-kirkon sali oli muutettu suureksi olutravintolaksi, josta sai Grolschia kaikissa mahdollisissa muodoissa. Monet kaupunkilaiset olivat ommelleet historiallisten mallien mukaiset 1600-luvun asut ja hyörivät koko viikonlopun kaupungilla. Muutamat esittivät ampujien kiltaa ja pari piti jopa pientä elävöitysbordellia kaupungin sivukujalla. Juuri tällä sivukujalla kohtasimme GARSin Italianmatkalta tutun henkilön, Olivaresin. Hän elävöittää espanjalaista keihäsmiestä ja eläytyy rooliinsa varsin vakuuttavasti. Nyt hän oli ystävineen aikeissa käydä kimppuumme ja ryöstää meiltä korillisen Grolschia, mutta luopui lopulta aikeistaan. Miekan ja muiden aseiden kantaminen kaupungissa oli päiväsaikaan kielletty. Tällaisten lurjusten varalle miekka olisi ollut kuitenkin ehkä varmempaa ottaa mukaan… Olivares tuli kuitenkin myöhemmin tarinoimaan leiriimme, vaihdoimme toinen toistaan mehukkaampia kertomuksia tuoppien yli ja hän kyseli Italiassa mukanamme olleen kaverin perään, joten emme toki muista häntä pahalla.

dsc_1430-1_web
Ruoan hauduttelua hiilloksella, kuva (c) Maria v. H. 2015

Leirissä kokkasimme haudutettua karjalanpaistia, johon lihat ostettiin suoraan kaupungin lihakaupasta. Illalla kuumensimme ja maustoimme myös viiniä 1600-luvun reseptin mukaisesti. Puolalaisten, ranskalaisten ja saksalaisten kanssa leirielämä sujui hyvin ja mukavan kalustetusti. Ateriat nautittiin suuren katoksen alla pitkän pöydän ääressä penkeillä istuen. Tämä tapa käyttää runsaasti kalusteita tekee leirielämästä heti mukavampaa, vaikka kuljetuskysymykset nousevat tällöin pinnalle. Leirimme iltajuhlassa esiintyi luutunsoittaja ja kaikki lauloivat paljon. Tapahtuman ohjelmassa oli iltaisin soihtukulkue kaupungin kaduilla. Päädyimme kulkueessa suoraan skottien säkkipillistin eteen ja saimme kuulla Scotland the Braven monta kertaa matkalla kaupungin halki. Tapahtumassa oli paljon musiikkiryhmiä, jotka esiintyivät päivisin kadun varsilla ja iltaisin soittivat uuden ajan alun tanssisävelmiä mitä erilaisimmilla renessanssisoitimilla. Monet musikantit olivat myös tahdittamassa ryhmien marssia taistelukentälle.

dsc_1486-1_web
Leirielämä sujui mukavan kalustetusti, kuva (c) Maria v. H. 2015

Ammulla heräsimme kirkonkellonsoittoon: ensin kellot kumistelivat pitkän ja monimutkaisen melodian. Pian tahti muuttui hätäkelloiksi: Grollen piiritys oli alkanut.

grolle_leike
Grollen piiritys kartalla – piirittäjä kaivoi kaupungin ympärille saartorenkaan ja varusti sen pienillä linnakkeilla. Kuvan tekijä tuntamaton, 1627-1629 Rijksmuseum.

Vuoden 1627 piiritys liittyi 80-vuotiseen sotaan, jossa yksinkertaistaen Alankomaat irtautuivat Habsburgien hallinnasta. Suuri osa sodan taisteluista oli linnoituskaupunkien piirityksiä. Vuonna 1627 hyökkäävä liittouma pystytti saartorenkaan espanjalaisten hallitseman Grollen ympärille. Noin kahden kilometrin päähän kaupungista kaivettiin pikavauhtia juoksuhauta maavalleineen ja siihen rakennettiin bastioneja varmistamaan, ettei ulkoa tuleva hyökkäys pääsisi murtamaan saartorengasta. Sabotöörit kaivoivat tunnelin Grollen tähtilinnoituksen erääseen bastioniin ja räjäyttivät sen, mutta kaupungin puolustajat onnistuivat taistelussa pitelemään hyökkääjät ulkona. Grolle kuitenkin antautui pian tapauksen jälkeen. Kaupungin valtaamisen jälkeen juoksuhaudat täytettiin ja piiritysrenkaan bastionit purettiin, jotta kukaan muu ei pystyisi piirittämään Grollea niiden avulla.

rp-p-ob-81-160
Georg Kellerin kuvitus Grollen piirityksestä ja valtauksesta 6.6. – 19.8.1627. Kuvaan on tiivistetty piirityksen vaiheita parin kuukauden ajalta. Painokuva vuodelta 1627, Rijksmuseum.

Grollen taistelunäytös pidettiin kolme kertaa, kerran jokaisena päivänä ja se kesti lähemmäs kaksi tuntia. Joukot marssivat rumpujen tahdissa kentän laidalle maavallien suojiin. Taistelukentän päätyyn oli rakennettu monen metrin korkuinen tykkibastioni suojaluukkuineen, tykin paikkoineen ja gabioni-riveineen. Gabioni on linnoituselementti, joka valmistetaan punomalla pajusta suuri “kori”, joka täytetään maalla. Taistelukentälle oli kaivettu juoksuhautoja, pienempiä bastioneja ja maavalleja, ja piirityksen edetessä juoksuhautoja kaivettiin lisää joka päivä. Näin huikeaa panostusta elävöitystaistelukentän rakentamiseen en ole vielä missään nähnyt ja arvostan vaivannäköä suuresti. Suuri osa kaivannoista peitetään viikonlopu jälkeen ja kaivetaan uudestaan seuraavaan tapahtumaan. Taistelukenttä on muutoin lampaiden laidunmaana.

slag_om_grolle_2008-2_-_staatse_musketiers_en_piekeniers_in_slagformatie
Musketöörejä ja pikenöörejä, de Slag om Grollessa 2008. Kuva Wikimedia commons.

Viimeisen päivän taistelu avattiin satojen muskettien yhteislaukauksella. Taistelun aluksi maavallien takana pidettiin lyhyt hartaus, jonka jälkeen suuret tykit alkoivat jyrähdellä kumeasti puskien ilmoille valtavia savupilviä. Pyrotekniikka pelasi ja tykinkuulan osumaa maavalliin merkkasi aina räjähdys, joka lennätti multakökkäreitä päällemme. Unkarilainen linnoitusinsinööri tarkkaili tilannetta kaukoputkellaan ja kymmenet ratsusotilaat hyökkäsivät kentälle. He ratsastivat vastustajan bastionin eteen, laukaisivat rataslukkopistoolinsa ja palasivat sitten takaisin. Bastionissa heitä vastassa oli suuria keihäs- ja muskettiryhmiä, jotka pian marssitettiin maavallien suojista kentälle.

Olimme taistelussa itse mukana Habsburgien puolella palkkasotilais-musketööreinä. Saksan- ja puolankieliset latauskomennot kajahtelivat musketööririvistössämme ja kerta toisensa jälkeen latasimme, odotimme rivimme vuoroa ja ammuimme. Keihäsryhmä tuli eteemme suojaamaan ja koitti painaa vastapuolen linjaa taaemmas. Espanjalaisina esiintyneet pikenöörit tahdittivat hyökkäyksensä lausumalla yhteen ääneen “Jesus-Maria-Jesus-Maria…” Mukana taistelussa oli myös unkarilainen jesuiitta erittäin huolitellussa puvussaan. Hän piti kenttähartauksia, esitteli englantilaisille joukoille ristiinnaulitun kuvaa ja polvistui kentälle kaatuneiden puoleen.

Sivustasta ilmestyi äkkiä ratsusotilaita, jotka ajoivat hevoset keskelle muskettirivistöämme. Ratsukot olivat taitavia, eikä kukaan jäänyt oikeasti jalkoihin, vaikka olimme hyvin lähellä pyöriviä hevosia ja tuupimme niitä muskettien perillä. Taistelun alussa tykkien pauke oli hermostuttanut hevosia runsaasti, mutta väkijoukossa ratsut pysyivät hallinnassa. Pikenöörejä vastaan hevosmiehillä ei ollut yhtä hyviä mahdollisuuksia: pitkin keihän varustetut, hyvin harjoitetut ryhmät muodostivat pysäyttävän piikkisiilin ja ratsukot lähtivät etsimään toista hyökkäyspaikkaa.


Sunnuntain taistelu, video Forjadores del Tiempo – The Last Battle, Slag om Grolle 2015

Joukkiomme komennettiin hyökkäämään skottien puolustamaan pikkubastioniin. Emme päässeet paljon kaivantoa pitemmälle, kun claymorella varustautunut barettipää jo hätisti meidät etäämmälle ja joukkomme perääntyessä säkkipillisti soitteli iloisesti skottien tunnussävelmiä. Bastionin vieresä oli pyörillä liikuteltava hyökkäysseinä käytössä. Sen avulla bastionin puolustajat pyrkivät työntämään hyökkääviä ryhmiä etäämmälle. Etenimme varovasti, peräännyimme hallitusti ja käänsimme välillä musketit ympäri lyömäaseiksi tai pinosimme ne kentälle hyökätäksemme miekoin ja kaivuulapioin johonkin bastioniin. Lopulta peräännyimme juosten. Viimeisen päivän taistelunäytös päättyi, kun liittouman sabotöörit onnistuivat räjäyttämään espanjalaisten bastionin ja meidän tuli kiire lähteä kotimatkalle. Suorastaan karkasimme taistelusta pakkaamaan kimpsumme, suuntasimme Saksaan ja hyppäsimme ensimmäiseen Ruotsiin menevään laivaan. Vasta kotimatkalla laivassa ehti vetämään tapahtumia vähän yhteen.

De Slag om Grolle oli onnistunut suuren mittakaavan elävöitystapahtuma, parhaita, joissa olen ollut. Tapahtumalla on tarkka viitekehys: tietty piiritys, joka on tapahtunut juuri tässä kaupungissa, mikä antaa selkeät raamit elävöitykselle. Toisaalta tapahtumassa kohtaavat elävöittäjäryhmät eri puolilta Eurooppaa ja myös USA:sta, joten se on oivallinen tilaisuus tutustua muihin ryhmiin ja kansainväliseen 1600-luvunelävöitysskeneen laajemmin.  Slag om Grolle tulee vain kerran kahdessa vuodessa, ilahduttavasti mahdollisuus vierailla Grollessa toistamiseen näyttää toteutuvan, sillä GARS on saanut virallisen kutsun vuoden 2017 tapahtumaan ja ryhmän matkavalmistelut ovat jo käynnistyneet.

Linkkejä:
De Slag om Grolle 2015 -kuvia
Circumvallatielinie rondom Groenlo -projekti

Kirjoitettu pitkälti 30.10-5.11.2015, editoitu julkaistavaksi lokakuussa 2016.

Maria