GARSin toinen ulkomaan elävöitysmatka suuntautui De Slag om Grolle -tapahtumaan Alankomaihin 22.-25.10.2015. Myöhäinen yrityksemme saada virallista tapahtumakutsua pikkuiselle GARSille jäi tuloksettomaksi, mutta puolalaiset ystävämme isommasta ryhmien yhteenliittymästä Rebel Regimentistä tarjosivat viime hetkellä paikkaa seurueessaan ja tartuimme tietysti tilaisuuteen päästä mukaan Euroopan suurimpaan 1600-luvun elävöitystapahtumaan. Tapahutma pidettiin Alankomaiden ja Saksan rajalla Groenlossa, Grolsch-panimon kotikaupungissa. 400 vuotta täyttävä panimo sponsoroi tapahtumaa, mikä näkyi erityisesti iltajuhlissa ja kaupungin oluttarjonnassa. Tapahtuman järjestäjät yhdessä vapaaehtoisten, kaupunkilaisten ja yhteistyökumppaneiden kanssa olivat valmistelleet hyvin näyttävät puitteet 1400 elävöittäjän tapahtumalle ja suurille taistelunäytöksille.
Bourtangen entisöity tähtilinnoitus, jossa miniretkueemme vieraili matkalla Groenloon, Alankomaat, kuva Groningenin turismi-info
Miniretkueemme ehti menomatkalla ihastella Bourtangen entisöityä linnoituskaupunkia. Myös siellä järjestetään 1600-lukutapahtuma säännöllisesti ja voi olla, että jonain päivänä myös GARS lähtee käymään Bourtangessa. Tällä kertaa seurueemme pitkä matka taittui lokoisasti laivalla ja henkilöautolla. Näin saimme helposti mukaan teltan, musketit ja muut tarpeelliset varusteet ja pääsimme kiertelemään nähtävyyksien kautta Groenloon.
Groenloon saapuessamme elävöittäjien leiri levittäytyi nauhana tähtilinnoituskaupungin keskustan ympärille vallihaudan tuntumaan – kaikkialle, missä oli vähänkin vapaata nurmikkoa. Myös kaupungin keskusta muuntautui 1600-luvun asuun: kaduilla pidettiin nuotioita, kirkon aukiolla paimennettiin hanhia ja sikoja, kaduille oli rakennettu aikauden teemaan sopivia oluttupia ja keittiöitä sekä tietysti tuulimylly. Siellä täällä oli myyntikojuja, näissä myytiin keramiikkaa, hunajaa, kirjoja ja esiteltiin puukengän valmistusta. Vallien ulkopuolella sotilaiden leirien lomassa muutamat käsityöläiset ja kauppiaat myivät elävöitystavaraa.
Olutravintola kirkkosalissa, kuva (c) Maria v. H. 2015
Kaupungin toisen Calixtus-kirkon sali oli muutettu suureksi olutravintolaksi, josta sai Grolschia kaikissa mahdollisissa muodoissa. Monet kaupunkilaiset olivat ommelleet historiallisten mallien mukaiset 1600-luvun asut ja hyörivät koko viikonlopun kaupungilla. Muutamat esittivät ampujien kiltaa ja pari piti jopa pientä elävöitysbordellia kaupungin sivukujalla. Juuri tällä sivukujalla kohtasimme GARSin Italianmatkalta tutun henkilön, Olivaresin. Hän elävöittää espanjalaista keihäsmiestä ja eläytyy rooliinsa varsin vakuuttavasti. Nyt hän oli ystävineen aikeissa käydä kimppuumme ja ryöstää meiltä korillisen Grolschia, mutta luopui lopulta aikeistaan. Miekan ja muiden aseiden kantaminen kaupungissa oli päiväsaikaan kielletty. Tällaisten lurjusten varalle miekka olisi ollut kuitenkin ehkä varmempaa ottaa mukaan… Olivares tuli kuitenkin myöhemmin tarinoimaan leiriimme, vaihdoimme toinen toistaan mehukkaampia kertomuksia tuoppien yli ja hän kyseli Italiassa mukanamme olleen kaverin perään, joten emme toki muista häntä pahalla.
Ruoan hauduttelua hiilloksella, kuva (c) Maria v. H. 2015
Leirissä kokkasimme haudutettua karjalanpaistia, johon lihat ostettiin suoraan kaupungin lihakaupasta. Illalla kuumensimme ja maustoimme myös viiniä 1600-luvun reseptin mukaisesti. Puolalaisten, ranskalaisten ja saksalaisten kanssa leirielämä sujui hyvin ja mukavan kalustetusti. Ateriat nautittiin suuren katoksen alla pitkän pöydän ääressä penkeillä istuen. Tämä tapa käyttää runsaasti kalusteita tekee leirielämästä heti mukavampaa, vaikka kuljetuskysymykset nousevat tällöin pinnalle. Leirimme iltajuhlassa esiintyi luutunsoittaja ja kaikki lauloivat paljon. Tapahtuman ohjelmassa oli iltaisin soihtukulkue kaupungin kaduilla. Päädyimme kulkueessa suoraan skottien säkkipillistin eteen ja saimme kuulla Scotland the Braven monta kertaa matkalla kaupungin halki. Tapahtumassa oli paljon musiikkiryhmiä, jotka esiintyivät päivisin kadun varsilla ja iltaisin soittivat uuden ajan alun tanssisävelmiä mitä erilaisimmilla renessanssisoitimilla. Monet musikantit olivat myös tahdittamassa ryhmien marssia taistelukentälle.
Leirielämä sujui mukavan kalustetusti, kuva (c) Maria v. H. 2015
Ammulla heräsimme kirkonkellonsoittoon: ensin kellot kumistelivat pitkän ja monimutkaisen melodian. Pian tahti muuttui hätäkelloiksi: Grollen piiritys oli alkanut.
Grollen piiritys kartalla – piirittäjä kaivoi kaupungin ympärille saartorenkaan ja varusti sen pienillä linnakkeilla. Kuvan tekijä tuntamaton, 1627-1629 Rijksmuseum.
Vuoden 1627 piiritys liittyi 80-vuotiseen sotaan, jossa yksinkertaistaen Alankomaat irtautuivat Habsburgien hallinnasta. Suuri osa sodan taisteluista oli linnoituskaupunkien piirityksiä. Vuonna 1627 hyökkäävä liittouma pystytti saartorenkaan espanjalaisten hallitseman Grollen ympärille. Noin kahden kilometrin päähän kaupungista kaivettiin pikavauhtia juoksuhauta maavalleineen ja siihen rakennettiin bastioneja varmistamaan, ettei ulkoa tuleva hyökkäys pääsisi murtamaan saartorengasta. Sabotöörit kaivoivat tunnelin Grollen tähtilinnoituksen erääseen bastioniin ja räjäyttivät sen, mutta kaupungin puolustajat onnistuivat taistelussa pitelemään hyökkääjät ulkona. Grolle kuitenkin antautui pian tapauksen jälkeen. Kaupungin valtaamisen jälkeen juoksuhaudat täytettiin ja piiritysrenkaan bastionit purettiin, jotta kukaan muu ei pystyisi piirittämään Grollea niiden avulla.
Georg Kellerin kuvitus Grollen piirityksestä ja valtauksesta 6.6. – 19.8.1627. Kuvaan on tiivistetty piirityksen vaiheita parin kuukauden ajalta. Painokuva vuodelta 1627, Rijksmuseum.
Grollen taistelunäytös pidettiin kolme kertaa, kerran jokaisena päivänä ja se kesti lähemmäs kaksi tuntia. Joukot marssivat rumpujen tahdissa kentän laidalle maavallien suojiin. Taistelukentän päätyyn oli rakennettu monen metrin korkuinen tykkibastioni suojaluukkuineen, tykin paikkoineen ja gabioni-riveineen. Gabioni on linnoituselementti, joka valmistetaan punomalla pajusta suuri “kori”, joka täytetään maalla. Taistelukentälle oli kaivettu juoksuhautoja, pienempiä bastioneja ja maavalleja, ja piirityksen edetessä juoksuhautoja kaivettiin lisää joka päivä. Näin huikeaa panostusta elävöitystaistelukentän rakentamiseen en ole vielä missään nähnyt ja arvostan vaivannäköä suuresti. Suuri osa kaivannoista peitetään viikonlopu jälkeen ja kaivetaan uudestaan seuraavaan tapahtumaan. Taistelukenttä on muutoin lampaiden laidunmaana.
Musketöörejä ja pikenöörejä, de Slag om Grollessa 2008. Kuva Wikimedia commons.
Viimeisen päivän taistelu avattiin satojen muskettien yhteislaukauksella. Taistelun aluksi maavallien takana pidettiin lyhyt hartaus, jonka jälkeen suuret tykit alkoivat jyrähdellä kumeasti puskien ilmoille valtavia savupilviä. Pyrotekniikka pelasi ja tykinkuulan osumaa maavalliin merkkasi aina räjähdys, joka lennätti multakökkäreitä päällemme. Unkarilainen linnoitusinsinööri tarkkaili tilannetta kaukoputkellaan ja kymmenet ratsusotilaat hyökkäsivät kentälle. He ratsastivat vastustajan bastionin eteen, laukaisivat rataslukkopistoolinsa ja palasivat sitten takaisin. Bastionissa heitä vastassa oli suuria keihäs- ja muskettiryhmiä, jotka pian marssitettiin maavallien suojista kentälle.
Olimme taistelussa itse mukana Habsburgien puolella palkkasotilais-musketööreinä. Saksan- ja puolankieliset latauskomennot kajahtelivat musketööririvistössämme ja kerta toisensa jälkeen latasimme, odotimme rivimme vuoroa ja ammuimme. Keihäsryhmä tuli eteemme suojaamaan ja koitti painaa vastapuolen linjaa taaemmas. Espanjalaisina esiintyneet pikenöörit tahdittivat hyökkäyksensä lausumalla yhteen ääneen “Jesus-Maria-Jesus-Maria…” Mukana taistelussa oli myös unkarilainen jesuiitta erittäin huolitellussa puvussaan. Hän piti kenttähartauksia, esitteli englantilaisille joukoille ristiinnaulitun kuvaa ja polvistui kentälle kaatuneiden puoleen.
Sivustasta ilmestyi äkkiä ratsusotilaita, jotka ajoivat hevoset keskelle muskettirivistöämme. Ratsukot olivat taitavia, eikä kukaan jäänyt oikeasti jalkoihin, vaikka olimme hyvin lähellä pyöriviä hevosia ja tuupimme niitä muskettien perillä. Taistelun alussa tykkien pauke oli hermostuttanut hevosia runsaasti, mutta väkijoukossa ratsut pysyivät hallinnassa. Pikenöörejä vastaan hevosmiehillä ei ollut yhtä hyviä mahdollisuuksia: pitkin keihän varustetut, hyvin harjoitetut ryhmät muodostivat pysäyttävän piikkisiilin ja ratsukot lähtivät etsimään toista hyökkäyspaikkaa.
Sunnuntain taistelu, video Forjadores del Tiempo – The Last Battle, Slag om Grolle 2015
Joukkiomme komennettiin hyökkäämään skottien puolustamaan pikkubastioniin. Emme päässeet paljon kaivantoa pitemmälle, kun claymorella varustautunut barettipää jo hätisti meidät etäämmälle ja joukkomme perääntyessä säkkipillisti soitteli iloisesti skottien tunnussävelmiä. Bastionin vieresä oli pyörillä liikuteltava hyökkäysseinä käytössä. Sen avulla bastionin puolustajat pyrkivät työntämään hyökkääviä ryhmiä etäämmälle. Etenimme varovasti, peräännyimme hallitusti ja käänsimme välillä musketit ympäri lyömäaseiksi tai pinosimme ne kentälle hyökätäksemme miekoin ja kaivuulapioin johonkin bastioniin. Lopulta peräännyimme juosten. Viimeisen päivän taistelunäytös päättyi, kun liittouman sabotöörit onnistuivat räjäyttämään espanjalaisten bastionin ja meidän tuli kiire lähteä kotimatkalle. Suorastaan karkasimme taistelusta pakkaamaan kimpsumme, suuntasimme Saksaan ja hyppäsimme ensimmäiseen Ruotsiin menevään laivaan. Vasta kotimatkalla laivassa ehti vetämään tapahtumia vähän yhteen.
De Slag om Grolle oli onnistunut suuren mittakaavan elävöitystapahtuma, parhaita, joissa olen ollut. Tapahtumalla on tarkka viitekehys: tietty piiritys, joka on tapahtunut juuri tässä kaupungissa, mikä antaa selkeät raamit elävöitykselle. Toisaalta tapahtumassa kohtaavat elävöittäjäryhmät eri puolilta Eurooppaa ja myös USA:sta, joten se on oivallinen tilaisuus tutustua muihin ryhmiin ja kansainväliseen 1600-luvunelävöitysskeneen laajemmin. Slag om Grolle tulee vain kerran kahdessa vuodessa, ilahduttavasti mahdollisuus vierailla Grollessa toistamiseen näyttää toteutuvan, sillä GARS on saanut virallisen kutsun vuoden 2017 tapahtumaan ja ryhmän matkavalmistelut ovat jo käynnistyneet.
Linkkejä:
De Slag om Grolle 2015 -kuvia
Circumvallatielinie rondom Groenlo -projekti
Kirjoitettu pitkälti 30.10-5.11.2015, editoitu julkaistavaksi lokakuussa 2016.
Maria
GARS is attending great 17th century festival in Palmanova, Italy next month. The Savolax infantry regiment did not, obviously, fight in the Uskok war of the 1615-1618 which the Rievocazione Storica di Palmanova re-enacts: so in the event we portray generic Northern European mercenaries on the service of the Venetian Republic. But there actually exists strong ties between Gustavus Adolphus’s Sweden and Venice, and at least one person that forms a link between fortress town of Palmanova and Savolax infantrymen: Bengt Bengtsson Oxenstierna (1591-1643).
During Thirty Years War kingdom of Sweden and the republic of Venice were allied, Venice providing diplomatic and financial support to Sweden and Protestant Union. Venice of course was catholic in faith, but like very often during that time, the religion was secondary issue to power politics. Sweden and Venice shared the same enemy, Hapsburg empire, and thus were on the same side of the conflict.
In 1621 King Gustavus chose 30-year old nobleman Bengt Bengtsson Oxenstierna to travel as his ambassador to Venice. Bengt was born to one of the highest ranking families in the kingdom but the reason he was picked for the job was that he already knew the republic well. In fact Bengt was already a veteran traveler at that time.
Bengt Bengtsson Oxenstierna (1591-1643)
He had started his traveling hobby as a teenager studying in Rostock, first making trips to Germany and Poland, and then further south to Italy. He attempted visit to Holy Land already in 1613 but was forced to return to Tuscany because of a robbery. Few years later he made second, and this time successful trip to Orient, reaching Syria, Bagdad, Persia and Egypt.On his first trip to Italy (and the only part of his travels that we have his own written account of) Bengt Oxenstierna visited Palmanova in 1612. Here is his description of the fortress in his own words:
Ifrån Venedig och till Palma, huvudfästningen I Friul, äro 2 dagsresor, vilken fästning ligger uti ett slätt och eben land, och för den skull ser man henne långt bort, förty boluarderne och vallarne äro högt uppförda. Hon är alldeles regular och har 9 boluarder. Lorinus Florentinus har varit byggmästare därföre. Hon ligger ungefär 500 steg ifrån Österriks gebiet: två mil härifrån ligger det Österriks gränsfastning, som heter Gradisca; är tämlig fast.
Modern spelling by Sven Hedin. Same in english, translation by Konsta Nikkanen:
From Venice to Palma, main fortress in Friuli, was 2 days journey, where the fortress is situated in flat and plain land, so that she can be seen from far away, as the boulevards [bastions] and banks were built high. She is perfectly regular shape and has 9 boulevards. Lorinus Florentinus had been the construction master there. She is situated about 500 steps from Austria’s land: two miles from there is Austrian border fortress called Gradisca; which is quite sturdy.
Palmanovan kartta, 1500-1600 -luku
Later in his life Bengt Oxenstierna served as a governor of Augsburg in 1632-33: during that time several companies of Finnish infantry, first from Savolax and then from Viborg regiments (both under the Savolax colonel Kaspar Ermes) were stationed as garrison troops of Augsburg for short periods of time. So that’s our (only slightly forced) connection between Palmanova and our regiment!
GARSin kesään kuuluu esiinymistä niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Kesäkuussa musketöörit ja pikenöörit voi tavata Hämeen linnassa 11.6. Musketöörit esittävät muskettiammuntaa ja keihäsmiehet äkseeraavat linnan pihalla ja 1600-luvun asuihin pukeutunut väki herättää linnan leivintuvan henkiin.
Esityksemme liittyy linnassa 22.4. avautuvaan Grazin Landeszeughausin 1500-1700-lukujen ase- ja panssarimuseon Heavy Metal – Aseita ja haarniskoja Hämeen linnassa -tuontinäyttelyyn. Itävallassa sijaitseva Grazin ainutlaatuinen ja valtava kokoelma on tuon aikakauden aseista tai panssareista vähänkään vakavammin kiinnostuneille ehdottomasti tutustumisen arvoinen, sillä se on kokonaisuutena hyvin säilynyt ja mahdollisesti merkittävin olemassa oleva eurooppalainen 1500-1700-lukujen ase- ja panssarikokoelma. On erityisen hienoa, että esineitä tulee nyt nähtäville myös Suomeen! Kokoelmaan kuuluu myös runsaasti 30-vuotisen sodan aikaisia panssareita ja paljon muuta mielenkiintoista.
Lisätietoja näyttelystä Kansallismuseo ja näyttelyn Facebook-tapahtuma
GARS toivottaa hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2016!
Merry Christmas and happy New Year 2016!
Joulutervehdys! Kuva © Maria von Hertzen 2015
Tänään Suomessa liputetaan ruotsalaisuuden päivää ja Ruotsissa juhlitaan Kustaa Aadolfin päivää 6.11.1632 (vanhan ajanlaskun mukaan) Lützenissä kaatuneen kuninkaan muistoksi.
GARSille päivä on erityinen, sillä ryhmä viettää tänään ensimmäistä vuosijuhlaansa.
Kustaa Aadolfin kuolema, Lukas Kilian 1632. Kuva Stiftung Moritzburg – Kunstmuseum des Landes Sachsen-Anhalt
Ryhmän ensimmäiseen vuoteen on mahtunut monet muskettitreenit, lukemattomia tunteja vaatteiden ompelun parissa, käyntejä useassa 1600-lukua esittelevissä museoissa, pari histelvaellusta ja tietysti ryhmän ensimmäinen esiintyminen Verlassa sekä ulkomaanmatkat Palmanovaan Italiaan ja Grolleen Alankomaihin. Tänään kilistellään yksivuotiaalle GARSille. Olkoon seuraava vuosi toiminnantäyteinen!
Vivat GARS!
Lipun maalaus kesti kahdeksan tuntia. Aloitimme seppeleen sapluunoiden valmistuksesta. Sapluuna kiinnitettiin paikoilleen, kankaan alle asetettiin imupaperi ja kultamaali töpöteltiin silkkikankaaseen sienellä. Sapluunat pestiin, kuivattiin ja siirrettiin seuraavaan kohtaan. Seppeleessä oli neljä erilaista sapluunaa, joita siirtelemällä kokonaisuus valmistui kuudestatoista palasta.
Sapluuna silkkikankaalla
Kultamaalin töpöttelyä sienellä
Marjat maalattiin punaisella, rusetti ruskealla
Kultamaalin päälle maalattiin siveltimellä punaiset marjat, jotka vielä korostettiin kultamaalilla. Seppeleen sitovat köydet maalattiin ruskeiksi ja korostetttiin vielä kultamaalilla. Lipun annettiin kuivua ja vastaava kranssi maalattiin myös toiselle puolelle.
Kehässä mahtui istumaan
Yksityiskohta
Seppeleen huippu ennen marjojen maalaamista
Kehässä
Lipun etupuolen seppele maalattiin ensin
Lipun taustapuolen seppele maalattiin seuraavaksi
Taustapuolelle maalattiin monogrammi G.A.R.S. ja keskelle ruusu.
Valmis taustapuoli
GARS
Ruusu
Garsin lippu
Lipussa on Savon värit – sininen ja musta, kultainen seppele, G.A.R.S. -monogrammi ja ruusu. Lipun etupuolelle maalataan vielä Savon jousi vaakunaan seppeleen sisälle. Malli suunniteltiin Möhnerin piirroksen ja myöhempien 1600-luvun lippujen pohjalta – kirjoitus lipun suunnittelusta.
Silkkikangas on varsin kevyttä ja hienosti liehuvaa. Maalaustalkoiden loppupuolella tarkastelimmekin jo 1660-luvun oppaita lipunpyöritystekniikoista: Johann Georg Pasch, Vier und achzig Fachnen-Lectiones
Kuvat © Maria von Hertzen 2015
Kaspar Ermesin rykmentin lippujen riekaleista voi päätellä lähinnä niiden taustavärit, sinisen ja mustan. Sinistä kangasta on kaikissa neljästä lippuriekaleesta enemmän, mustaa vain ylhäällä: varma ei voi olla, mutta maalauksesta saa kuvan että musta kangas kaistale levenisi oikealle. Niinpä päädyimme malliin jossa lippu on jaettu diagonaalisesti kahteen kenttään, musta kenttä ylös oikealle ja sininen kenttä alas vasemmalle. Tällaista kuviota käytettiin aikakauden heraldiikassa ja lipuissa, joskin se on vain yksi monista mahdollisuuksista.
Sivu Augsburgin kronikasta v. 1634 (mustavalkokopio). Kaspar Ermesin rykmentin liput oikeassa yläkulmassa.
Lipun kuvionti on puhtaasti arvailun varassa. Päätimme maalata lippuumme pääkuvioksi suuren kullanvärisen seppeleen molemmille puolille: tämä on yleinen, joskin ei missään nimessä ainoa, kuva-aihe ruotsalaisissa jalkaväen lipuissa aikakaudella. Ruotsin kruunua palvelleiden palkkasotilasyksiköiden lipuista tiedetään jonkun verran, kotimaisten asevelvollisrykmenttien lipuista paljon vähemmän. Yksi harvoista aikakauden maalauksista joissa niitä esiintyy on eversti Jacob Duwallin muotokuva, jonka taustalla on hänen komentamansa Norrlannin rykmentin miehiä siisteissä riveissä: heillä näkyy selvästi erivärisiä komppanianlippuja, joissa jokaisessa on kullanvärinen seppele ja jotain kuvioita tai kirjaimia sen keskellä.
Keskelle seppelettä lipun etupuolella on Savon vaakuna, kultainen jousi mustalla pohjalla. Vaakuna itsessään on perua 1500-luvulta ja sen muoto oli vakiintunut Kustaa Aadolfin ajalle tultaessa pitkälti nykyisenlaiseksi. Lippujen koristaminen lääninvaakunoilla oli uusi käytäntö Ruotsissa eikä sen yleisyydestä 30-vuotisen sodan aikana ole varmuutta: tiedetään kuitenkin että ainakin muutamien jalkaväenyksiköiden lipuissa oli sellainen.
Kuva: Savon jalkaväkirykmentin lippu http://www.tacitus.nu/karoliner/fanor/images/095.JPG
Savon jalkaväkirykmentin komppanianlippu vuodelta 1686
Ruotsin valtakunnassahan uudistettiin Kustaa Aadolfin aikana sekä armeijan organisaatiota että läänijärjestelmää raskaalla kädellä ja kotimaiset rykmentit saivat vahvan lääni-identiteettinsä aikaisempien epämääräisten täydennysalueiden sijaan. Juuri kolmikymmenvuotisen sodan aikaan oltiin siirtymävaiheessa, muutoksessa vanhasta “keskiaikaisesta” ja vahvasti rykmentin komentajaan henkilöityvästä järjestelmästä “kansalliseen” siviili- ja sotilashallinnon yhdistävän läänipohjaiseen ruotujärjestelmään: niinpä lipuista hävisivät rykmenttien komentajina toimineiden aatelismiesten vaakunat ja niiden tilalle tulivat lääninvaakunat. Myöhemmin 1600-luvulla, Kaarle-kuninkaiden ajalla armeijan uudistuksissa lääninvaakunoiden käyttö sotilaslipuissa vakiintui.
Lipun takapuolelle seppeleen keskelle sijoitimme kuninkaan monogrammin joka toimii myös ryhmämme nimenä: kirjaimet GARS. Kuninkaan nimikirjaimet ovat hyvin yleinen aihe kaikissa sotilaallisissa tunnuksissa ja kun kuningas Kustaa Aadolfia vieläpä ympäröi sodan aikana vahva henkilökultti oli hänen nimikirjaimissaan varmasti suorastaan mystistä voimaa.
Suunnitelma lipustamme Kuva © Maria von Hertzen 2015
30-vuotisen sodan aikana Ruotsin armeijan käyttöön valmistettiin tuhansia silkkilippuja, mutta kovinkaan moni niistä ei ole säilynyt: useimmat säilyneet yksilöt ovat niitä, jotka vihollinen kaappasi ja vei voitonmerkkeinä näytille kirkkoihin ja palatseihin, mistä nämä liput sitten myöhemmin päätyivät museoihin. Aikakauden jalkaväenlippujen tutkiminen perustuu enimmäkseen maalauksiin ja kirjallisiin kuvauksiin: tiedetään, että mitään yhtä lippustandardia ei Ruotsin armeijalla ollut, vaan liput tehtiin yksiköissä niiden komentavien upseerien maun mukaisiksi niistä materiaaleista mitä oli saatavilla. Ruotsalaisista asevelvollisista koostetuilla rykmenteillä oli mahdollisesti hieman yhtenäisemmät liput kuin palkkasoturiyksiköillä. Mitään todisteita siitä, että liput olisivat noudattaneet maakuntien vaakunoiden värejä tai olleet koordinoituja asepukujen värien kanssa ei ole, vaikka jotain pyrkimyksiä tällaiseen standardointiin saattoi jo kolmikymmenvuotisen sodan aikana olla.
Saksalainen munkki Reginbaldus Möhner maalasi Augsburgissa v. 1634 vesiväreillä kymmenien kaupungin läpi kulkeneiden Ruotsin armeijan yksiköiden liput kronikkaansa. Näiden maalausten joukossa on neljä Kaspar Ermesin komentaman savolaisen jalkaväen lippua, kaikella todennäköisyydellä komppanianlippuja. Kaikki nämä liput ovat pelkkiä lippusalossa roikkuvia kangasriekaleita joista ei saa mitään käsitystä lipun kuviosta. Silkistä tehdyt liput kun eivät olleet kovin kestäviä eikä uusia lippuja toisaalta yleensä tilattu yksiköille ennenkuin ne organisoitiin uudelleen: niinpä pitkään sotaretkellä olleet yksiköt marssivat usein hyvin riekaleisten lippujen alla.
GARS käyttää sinimustapohjaista lippua, jossa on kullalla maalattuna seppele molemmilla puolin sekä Savon vaakuna toisella puolella ja kuninkaan monogrammi toisella puolella. Tämä on spekulatiivinen rekonstruktio Möhnerin vesivärimaalauksen, aikakauden yleisen lippumuodin, muiden ruotsalaisten jalkaväkiyksiköiden lippujen sekä Savon jalkaväkirykmentin myöhäisempien lippujen pohjalta.
GARSin lipun valmistamisen vaiheita seurataan tässä blogissa.
