von Essen’s infantry regiment in 1626-1628

Story continues from previous post about the battle of Weichselmünde 1628. Now we take closer look at the Finnish infantry present at that battle. The sources are the same, Hakkapeliittain Historia II by Arvi Korhonen (1942) and Pohjan Prikaatin Historia by Stig Roudasmaa (1984).

Alexander von Essen’s infantry regiment was formed in 1626 as a result of king’s military reforms: in Finland, three large landsregements were divided into smaller, more numerous regiments, themselves organized after new Dutch model. The new länsregements were clearly provincial in character, even though during Gustavus Adolphus’s time they were not yet officially named after their provinces but after their colonel. The von Essen’s regiment was reqruited from Ostrobothnian province and later came to be called the Ostrobothnian Infantry Regiment, with province’s coat of arms in its flag.

Ostrobothnia province (Pohjanmaa in Finnish, Österbotten in Swedish) is in northwestern part of Finland, the eastern shore of the Bothnian Gulf: coastline of fishermen’s villages on the islands and small towns trading furs and tar, and flat inland part with wealthy and rebellious peasantry.

Botnia Orientalis in Olaus Magnus’s Carta Marina from 1539. ”They build ships here” written near Närpes.

During 17th century, not much unlike today, the coastal villages of Pohjanmaa were predominantly Swedish-speaking and the inland Finnish-speaking. So also the von Essen’s regiment was bilingual with some companies, like Colonel’s and Major’s, drawn entirely from coastal villages and thus Swedish-speaking in character, while von Falkenberg’s (later Hume’s) company was made of men from the Finnish-speaking areas like Ilmajoki and Laihia. Lichton’s regiment was drawn from extreme north part of the province, Kemi and Ii areast that reached far into the wilderness that is modern Lapland.

And to add to two native languages, there were the multinational officers, with names like Suther, Lichton and Hume (Scots) and Schultz and von Falkenberg (Germans). There were also several native Swedish officers and some Finns too. The commander of the regiment, Alexander von Essen, was himself a Baltic German from Estonia. Before becoming commander of the Ostrobothnian regiment at the age of 31 years, he had already served in Prince of Orange’s lifeguard and in Venetian, Spanish and Polish armies.

Link to colonel von Essen’s biography

The regiment was first gathered in one place at 27.7.1626 in the city of Turku, Finland. There were 1123 men waiting for ships to take them to Prussia and to war. Equipment was lacking, most of the men were dressed in their own clothes, in Finnish peasant style that was not suitable for parades. Many were unarmed. In the last minute the regiment received a shipment of hundreds of muskets and pikes and several hundred meters of cloth for new uniforms. Also new flags were received, 24 infantry flags for two regiments (the other was Horn’s regiment). Too bad we don’t know what those flags looked like!

Folk Costume of a Peasant from Österbotten. Anonymous watercolour, end of 17th c. Nationalmuseum Sweden.

We can assume that the clothing situation improved during the war and by 1628 the regiment was mostly dressed in military fashion instead of peasant clothes. At least the hardware was fine: from the beginning of August 1627 we have list or regiments weaponry.

The whole regiment had 485 muskets and bandoliers. Most companies had full 72 musketeers but two companies had only 42. Every company had full 54 pikes, 432 in total. Every pikeneer had an armour (steel harness) and a helmet, also about one quarter of the musketeers had a helmet too. There was a sword virtually for every man, 1024 in total. On the summer of 1627 the regiment had around 1050 men, but at least 150 of them were ill at any given time.

For almost the whole duration of king’s Prussian war the von Essen’s regiment was part of the field army while the other Finnish regiments were garrisoning Livonian castles and cities. So amongst Finnish infantry units the von Essen’s unit was the one that saw the most action in the campaign – a similar role the Hastfehr’s Savolax infantry has later in the German campaign.

The field army in Prussia, beginning of June of 1628, Dirschau (now Tczew, Poland)

Cavalry

Cavalry, foreign (mercenary) 16 companies
Cavalry, Swedish 23 companies
Cavalry, Finnish 7 companies
Cavalry total 46 companies 3769 men

Infantry

Infantry, foreign (mercenary) 33 companies
Infantry, Swedish 32 companies
Infantry, Finnish 8 companies
Infantry total 76 companies 7641 men

Only Finnish infantry unit in the field army was von Essen’s regiment. Even though the foreign infantry regiments were probably more presentable than the Finnish regiment, it was still seen strong enough to be the main body of king’s daring secret attack on Polish and Danzig fleets in the end of June (look at the previous post in the blog).

This is the list of von Essen’s eight companies, their officers and strengths before the battle of Weichselmünde at the end of June 1628:

von Essen’s eight companies, June 1628

Company commander Lieutenant Fähnrich Marching strenght (incl. officers) Sick Original area of recruitment
Col. Alexander von Essen Hindrich Ledebur Fromholt von Rosen 122 6 Nykarleby, Jakobstad
Maj. Nils Larsson Hindrich von Stammer Johan Plöger 116 12 Malax, Närpes
Capt. Anders Persson Jöns Elofsson Joachim Höfring 96 18 Kalajoki, Pyhäjoki
Capt. Joachim Schultz Peter Brieger Gert von Schrowe 99 4 Vörå, Lapua
Lt.Col. Casper Koskull Wadsten Jönsson Bengt Hindersson 111 22 Kronoby, Karleby
Capt. Patrick Hume Hans Nilsson Thomas Hume 104 13 Ilmajoki, Isokyrö, Laihia
Capt. Norman Suther Grels Thomasson Hans von Horn 98 42 Kemi, Ii
Capt. John Lichton Wadsten Meier William Lichton 96 36 Oulu, Hailuoto

Liminka

Every summer a new conscription run was made in the homeland and the regiment was reinforced with 437 new recruits in the summer of 1627 and 304 men in 1628. They were shipped to Prussia in small groups, some boats sailing from as far as Oulu (Uleåborg). The boats were not warships but small, locally-made one or two-masted cargo ships called kuutti/kreijari or skute/krejare and leased from the burghers of coastal towns. It took at least a month to sail from Oulu to Pillau and it was probably not a pleasant experience for new soldiers. Apparently all ships and most of the new soldiers made their way to Prussia safely. After the sea journey they were free to start dying from diseases.

More information about the Ostrobothnian shipbuilding and period’s shipping from these websites (in Swedish mostly):

http://sydaby.eget.net/swe/typ.htm

http://axelnelson.com/skepp/hukert.html

In the first two years of the regiment lost 254 men, around 20% of its original strength, most of them to diseases. This does not include the new recruits that also of course also died in droves. The actual fighting killed less than 100 men.

Defenestraatio 400 vuotta

Prahan defenstraatiosta tulee tänään kuluneeksi 400 vuotta. Tapahtumassa protestanttiset lordit heittivät kaksi katolista lordikansleria ja yhden sihteerin Prahan linnan ikkunasta. Miehet kuitenkin selviytyivät korkeasta pudotuksesta: katolisten mukaan Neitsyt Maria suojeli ikkunasta heitettyjä, mutta protestanttien propagandan mukaan nämä pelastuivat ainoastaan siksi, että laskeutuivat lantakasaan.
Defenestraatio toteutettiin “vanhaan böömiläiseen tapaan”, sillä Prahassa tehtiin vastaava ikkunasta heittäminen jo vuonna 1419, kun hussilaiset kapinalliset tunkeutuivat Prahan kaupungintaloon ja heittivät sen ikkunasta pormestarin ja useita kaupungin raadin jäseniä vihaiseen väkijoukkoon. Tuolloin kaikki defenestroidut kuolivat.
Prahan toista defenestraatiota vuonna 1618 pidetään kolmikymmenvuotisen sodan alkusysäyksenä. Tunnetuimpien taisteluiden 400-vuotispäiviä on kuitenkin luvassa vasta parin vuoden kuluttua Valkovuoren taistelun myötä.

Prahan defenestraatio vuonna 1618 M. Merianin mukaan.

GARS täytti kolme vuotta!

GARSin kolmatta vuosijuhlaa vietettiin retken ja iltajuhlan merkeissä lauantaina 11.11.2017. Kekkeripäiväksi valikoitui Kustaa Aadolfin päivästä (6.11.) seuraava lauantai. Tänä vuonna olikin erityistä syytä juhlaan, sillä olimme juuri palanneet menestyksekkäästi ryhmän tähän asti suurimmalta ulkomaanretkeltä De Slag om Grollesta 1627. Aloitimme juhlat ottamalla teemaan sopivan ryhmäkuvan:

Iltajuhlat aloitettiin kuvituksellisissa tunnelmissa. Kuva (c) GARS 2017.

Ryhmäpotretin esikuvateos ei tule tällä kertaa 1630- luvulta vaan 1930-luvulta: Aarno Karimon Upseerikemut 30-vuotisen sodan aikaan, vuodelta 1931 oli mielestämme tunnelmaltaan hulvaton kuva-aihe GARSin vuosijuhlille, siitäkin huolimatta, että kuva kertoo paljon 1900-luvun alun historiakäsityksistä ja todennäköisesti hieman vähemmän 1600-luvun alun kulttuurista. Suomessa on säilynyt harmillisesti vain melko vähän 1600-luvun kuvalähteitä, mutta halusimme silti versioida GARSin teemaan sopivan historiallisen juhlakuvan.

Ryhmäpotretin esikuvateos: Aarno Karimo, Upseerikemut 30-vuotisen sodan aikaan, ilmestynyt Kumpujen yöstä -sarjassa vuonna 1931.

Aarno Karimon  kirjoittaman ja kuvittaman, aikanaan suositun Kumpujen yöstä -teossarjan vaikutuksista suomalaisten historiakäsityksiin voisi kirjoittaa laajemmin erikseen. Tässä todettakoon vain, että GARS pyrkii elävöityksessään tuomaan esille pääasiassa tuoreempia historiantulkintoja. Kohtaamme esiintyessämme paljon erilaisia käsityksiä 1600-luvun ilmiöistä ja toisinaan saamme sellaisiakin kommentteja, joissa voi kuulla kaikuja Kumpujen yöstä. Karimon kriittinen kommentointi on siis ilmeisesti yhä toisinaan ajankohtaista.

Hyvää Kustaa II Aadolfin päivää!

Tänään GARS täyttää kolme vuotta ja juhlan kunniaksi haluamme jakaa kanssanne Matthaeus Merianin vuonna 1632 maalaaman muotokuvan kuningas Kustaa II Aadolfista punaisessa puolalaistyylisessä takissaan.

Kustaa II Aadolf kävi 1620-luvulla kovasti sotimassa Puolassa, mutta GARS ei ole vielä ennättänyt elävöittämään näitä kahinoita. Toivottavasti pääsemme tulevaisuudessa paikkaamaan tätä puutetta jossakin mainiossa tapahtumassa Puolassa!

GARS toivottaa hyvää Kustaa II Aadolfin päivää!

Happy Gustavus Adolphus Day!

Ruotsin jalkaväen organisaatio taistelukentällä

Tämä on tiivistelmä 31.1.2016 Harmaasudet ry:n Valistus- ja Edistys ­-vuorolla pidetystä esitelmästä. Tarkoitus on esitellä Ruotsin armeijan jalkaväessä 1630­-luvulla käytetyt yksiköt harhaantumatta liikaa erilaisiin poikkeuksiin, lähtökohtana tavalliselle sotilaalle tarpeelliset perustiedot. Esimerkiksi rykmenttiorganisaatio esikuntavirkoineen, niin kiehtova kuin se onkin, jätetään myöhempään käsittelyyn.

Pysyvät ja operatiiviset yksiköt

Kokonaisuuden hahmottamista auttaa se että ymmärtää pysyvien ja operatiivisten yksiköiden eron. Komppaniat ja rykmentit ovat pysyviä yksiköitä: niillä on siis keskeinen merkitys armeijan organisoinnissa, liikuttelussa, huollossa ja niillä on oma vahva ryhmäidentiteettinsä, tunnukset ja pysyvä komentoketju. Taistelukentällä ei kuitenkaan joukkoja komenneta rykmenteittäin tai komppanioittain, vaan näitä yhdistellään skvadrooniksi ja prikaateiksi jotka puolestaan ovat siis operatiivisiä yksiköitä: ne luodaan vain taistelutarkoituksiin kulloinkin saatavilla olevista joukoista.

Tämän lisäksi pienimmät peruspalikat ­ruodut, ryhmät ja plutoonat­ ovat pysyviä yksiköitä mutta niitä ei toisaalta koskaan myöskään hajoiteta operatiivisia yksiköitä muodostettaessa.

Pysyvien osastojen koko saattoi vaihdella suurestikin mieshukan takia. Komppaniat ja rykmentit olivat usein huomattavasti ideaalisia vahvuuksiaan heikompia, koska niiden täydentäminen ei sotaolosuhteissa onnistunut helposti tai nopeasti. Sen sijaan operatiiviset yksiköt, joiden koostumusta kyettiin kentällä muuntelemaan, pystyttiin paremmin pitämään tavoitellun suuruisina. Esimerkiksi yksi heikko rykmentti saattoi muodostaa yhden skvadroonan normaalin kahden sijaan.

Pike_and_shot_modelMusketööriruotuja (vas.) ja pikenööriruotuja (oik.) Kuva Wikimedia commons.

Yksiköt

Kaikki jalkaväen rivimiehet ovat jompaa kumpaa kahdesta perustyypistä: musketöörejä tai pikenöörejä. Musketöörit ampuvat musketilla ja pikenöörit suojelevat musketöörejä pitkien keihäiden eli piikkien avulla.

Kuusi sotamiesta muodostavat pienimmän sotilasyksikön eli ruodun: taistelussa ja muodossa marssittaessa ruotu on aina jonossa peräkkäin. Ruotsalaiset taistelumuodostelmat ovat yhden ruodun eli siis kuuden miehen syvyisiä. Ruodussa on aina vain yhden tyyppisiä sotilaita, siis joko pikenöörejä tai musketöörejä, ei näitä sekaisin. Ruodun kokenein mies on ruodunvetäjä ja toiseksi kokenein mies ruodunsulkija: heidän paikkansa ruodussa ovat ensimmäisenä ja viimeisenä, tietenkin. Näihin tehtäviin liittyy erilaisia vastuita mutta ne eivät ole varsinaisia aliupseerinvirkoja, ruodunvetäjä­ ja sulkija ovat varustettuja tavallisen sotamiehen tavoin.

Neljä ruotua musketöörejä TAI kolme ruotua pikenöörejä muodostavat ryhmän eli korpralskapin: ryhmän koko on siis 24 miestä jos se on musketööriryhmä tai 18 miestä jos se on pikenööriryhmä. Ryhmää johtaa korpraali, alin aliupseeri: korpraali on rivimiehen tapaan aseistettu eli hänellä on pääaseenaan joko musketti tai piikki. Korpraali lasketaan yksikön vahvuuteen.

Kaksi ryhmää musketöörejä muodostaa plutoonan. Plutoonaa komentaa kersantti ja siinä on 48 miestä. Kersantti on siis ylempi aliupseeri ja häntä ei enää lasketa yksikkönsä rivimieheksi (toisin kuin korpraali) ja hänellä on pääaseenaan ja arvonsa merkkinä partisaani, tai mahdollisesti mannermaiseen tyyliin hilpari.

Pikenööreillä ei ole plutoonan vahvuista yksikköä. Seuraavana ylöspäin mentäessä on vuorossa komppania, joka on vain hallinnollinen yksikkö: miehiä ei liikutella taistelukentällä komppaniatasolla vaan komppaniat yhdistetään aina suuremmiksi yksiköiksi. Komppanian miehet ovat yleensä aina samalta alueelta rekrytoituja ja pitkään yhdessä taistelleita, komppanialla on oma lippu ja siis oma pysyvä yksikköidentiteetti.

Komppanian koostumus:

  • 1 plutoona musketöörejä ja yksi ”ylimääräinen” ryhmä musketöörejä (72 musketööriä yhteensä)
  • 3 ryhmää pikenöörejä (54 pikenööriä yhteensä)
  • 2 kersanttia (musketöörien ja pikenöörien)
  • 3 upseeria: vänrikki, luutnantti ja kapteeni

Kapteeni on komppanian komentaja, luutnantti ennen kaikkea kapteenin varamies, ja vänrikki tyypillisesti nuori ”koulutettavana oleva” upseeri, joka vastaa myös komppanian lipusta.

skvadroona

Taistelua varten neljä komppaniaa muodostaa noin 500 miehen skvadroonan joka on taistelukentän ”peruspalikoista” se pienempi. Skvadroonassa komppanioiden musketööri­ ja pikenööriryhmät liitetään suuremmiksi kokonaisuuksiksi eikä skvadroona ole siis järjestetty komppanioittain. Skvadroonassa musketöörit ja pikenöörit yhdistetään suuremmiksi ”blokeiksi”: kaikki skvadroonan 12 pikenööriryhmää muodostavat 36 miestä leveän ja kuusi miestä syvän osaston ensimmäiseksi, ja sen taakse viidenkymmenen askeleen taakse järjestetään kaikki skvadroonan neljä musketööriplutoonaa 32 miestä leveäksi ja kuusi miestä syväksi ampujaosastoksi. Komppanioiden ”ylimääräiset” musketööriryhmät (96 musketööriä) ovat erillään ja tarvittaessa komennettavissa muihin tehtäviin (ruotsalainen sotataktiikka hyödynsi paljon ”komennettujen musketöörien” eli pienten liikkuvien musketööriösastojen käyttöä ratsuväen ja tykistön apuna).

Rykmentti on hallinnollisista yksiköistä tärkein ja suurin: sen koko on hieman yli 1000 sotamiestä. Rykmentissä on kahdeksan komppaniaa ja sitä johtaa eversti, apunaan everstiluutnantti ja majuri. Rykmentin komppanioista kolme on näiden rykmentinupseerin komentamia, loput viisi ovat normaaleja kapteenin komentamia komppanioita. Rykmentin komentajalla on käytössään mittava esikunta mutta sitä ei käsitellä nyt tässä.

prikaati

Suurin operatiivinen yksikkö on prikaati, joka kootaan kolmesta skvadroonasta eli on noin 1500 miehen vahvuinen. Ruotsin armeijalla oli jonkin aikaa käytössä myös neljästä skvadroonasta muodostettu prikaati mutta selkeyden vuoksi nyt keskitytään yleisempään kolmen skvadroonan malliin. Prikaati on taistelukentällä ylösalaisin olevan T­-kirjaimen mallinen. Yksi (vahvin) skvadroonista muodostaa keskimmäisen ja eteenpäin työntyvän osan, pikenöörit edessä, musketöörit takana. Kaksi muuta skvadroonaa muodostavat molemmat siivet, musketöörit ulkolaidalla, pikenöörit sisempänä. Kaikki prikaatin ylimääräiset musketöörit (12 ryhmää eli vajaat 300 musketööriä) ovat joko prikaatin takana reservinä tai tyypillisemmin muualla määrättyinä, pieninä ja liikkuvina ampujaryhminä eli ”komennettuna musketööreinä”.

Firing_Brigade_of_3_squadronsPrikaati, kuva Wikimedia commons.